Mua hymyilytti. Olin satumetsässä, tykkylumisten lapin noitien ja haltijoiden ympäröimänä. Pakkanen nipisti ja sormia paleli, mutta aurinko lämmitti kasvoja pikkuhiljaa alkavan kevään merkiksi. Lumikengät halkoi kevyesti tunturirinteen liki koskematonta hangen pintaa ja edessäni avautui todellinen talven ihmemaa, Riisitunturin Kansallispuisto. Kiipeilyreissuilla ei aina malta antaa aikaa …
by Liisa Peltonen
