Lauantai 19.09. Kustavi. Kello 06:00. Takana 0 reittiä. Matin vene lipuu hitaasti kohti rantalaituria. Me istutaan Emman kanssa selät vastakkain, katsellaan auringon nousua ja kuiskaillaan hiljaa toisillemme, kuinka tästä on varmasti tulossa aivan mahtava päivä. Aamuinen usva hyväilee vielä viileää meren pintaa ja vatsanpohjassa kihelmöi. …
Olhava
Kasvoni heijastuvat pikimustasta Olhavanlammesta. Sinisten silmien alla näkyy nauru ja valvotut yöt, vaaleassa ihossa uurtuu aurinko ja tuulessa vietetyt tunnit. Olen elänyt, tehnyt valintoja ja veden pinnasta näen kaikki ne taakse jääneet päivät, joista yhtäkään en vaihtaisi pois. Ne arjen ilojen ja syvien surujen tuomat …
Alpenglow
Torinon majalla ei näy muita naisia. Varustehuoneessa haisee kuivunut hiki ja nuhjaantuneissa kuorivaatteissa liikkuvat väsyneet miehet kertovat toisilleen sankaritarinoita Grand Capucinilta, Rochefordin harjanteelta tai Chandelier du Taculilta. Tunnen itseni näkymättömäksi ja palaan mielessäni aikaan jolloin kävin salaa Vertikaalin vanhalla cavella …
Kvaløya and the Art of Bailing
Meillä ei ollut lähtiessä oikein minkäänlaista kunnon suunnitelmaa. Edelliset päivät oli menneet sellaisessa arjen kaaoksessa ettei me ehditty koko reissuakaan oikein miettiä kuin vasta joskus Kilpisjärven kohdilla. Oltiin pakattu porttista ja funkness deviceä myöten kaikki mukaan – rajana oli vaan taivas …
Stetind & Lofoten
Me istuttiin Piritan kanssa aamuneljältä auton takakontissa köysien päällä mukit kädessä. Ulkona kävi kylmä pohjoistuuli mutta meillä oli lämmin. Oltiin taas viistoistakesäsiä – kikatettiin vatsamme kipeiksi ja puhuttiin rohkeudesta, pojista sekä onnellisuudesta. Muut oli teltoissaan nukkumassa kun me tuijotettiin takaikkunan …
Rakkaudesta Kustaviin
Tämä on mun neljäs kiipeilykesä. Tai oikeastaan varmaan jo kymmenes mutta ne ekat vuodet meni sellaisessa pelkojen sekamelskassa Tampereen Viitapohjan vasenta väärää yläköysitellessä etten oikeastaan edes laske niitä. Tai lasken, mutta en haluaisi laskea. Vuodesta toiseen vannoin että en koskaan …
Baugen
Ei hel**tti tais olla ensimmäiset sanat mitkä päästin suustani, kun lopulta sain kivuttua lumisen rinteen päälle ja näin ensimmäisen kerran Blåmansvikan suuntaan aukeavan laakson. Jylhä Baugen, luokseen kutsuva Hollanderanin maja, loputtomasti lumen peittämiä huippuja, syvän sinisiä vuonoja – kokonainen arktinen …
