Helvetinjärven Juoksuvaellus

Ruokejärvien vesi tuntui viileältä ja pohjan kullanhohtoinen hiekka rauhoitti nilkoissani kutisevia hyttysenpuremia. Erämaajärven selkä oli täysin tyyni eikä leiripaikalla ollut ketään muita kuin minä. Olin pohtinut kotona pakatessani otanko mukaan uikkarit, mutta onneksi jätin nekin grammat kotiin. Kuka minua täällä näkisi, niin keskellä ei mitään kuin Pirkanmaalla suinkin pääsee.

Olin haaveillut järviveteen pulahtamisesta jo tovin. Miettinyt miltä kylmä ja viileä vedenpinta tuntuisi helteisessä illassa juostujen askelten, hyönteismyrkyn ja aurinkorasvan pinnoittamalla ihollani. Ruokejärvien ranta oli matala ja jouduin kahlaamaan aavistuksen liian kauan. Täydellistä se oli silti. Hyttysistä huolimatta.

Ajatuksieni polku on yksin retkeillessäni aina jokseenkin samanlainen. Ensimmäiset kilometrit kuluu pohtiessa hetken kiireitä, ajattelematta lausuttuja typeryyksiä tai tekemättömiä töitä. Askelten etääntyessä kaupungista arjen stressi jää taakse ajatus kerrallaan ja tilalle tulee vailla päämäärää harhaileva pohdinta kirjoittamattomista lauseista, juoksemattomista kilometreistä tai kotiin unohtuneista eväistä.

Ja lopulta, matkan hiljalleen edetessä sisäinen ääneni vaikenee ja antaa tilaa ympäröivälle luonnolle. Otan valokuvia miettimättä miten niitä käytän ja koen asioita pohtimatta miten niistä kirjoittaisin. Kuuntelen metsästä lentoon pyrähtäviä kanalintuja, vihreiden havupuiden kahinaa, omien askelteni ääntä ja todella kuulen. Katselen ilta-auringossa kimaltelevia suovilloja, lammella uiskentelevia laulujoutsenia, pitkospuiden yksitellen lahoavia reunoja ja todella näen.

Olen oikeasti läsnä, yksin itseni kanssa.

IMG_0842

Olin lähtenyt kotoa matkaan puoli kuudelta, juuri ennen vauvan iltatoimia. Ajoin Helvetinportille, parkkeerasin pakuni varjoon ja lähdin matkaan hieman seitsemän jälkeen. Juoksin ensin kullanhohtoisessa ilta-auringossa paistatelleelle Helvetinkolulle, josta jatkoin matkaa Luomajärven leiripaikalle. Osin juosten, osin kävellen. Luomajärven leiripaikalla pystytettiin illan tullen jo telttoja, mutta minä olin vasta alkumatkassa. Aioin hölkätä iltaauringossa Koveron viertä Ruokejärville ja yöpyä joko siellä tai hieman kauempana kansallispuiston eteläkärjessä sijaitsevalla Valkoisen leiripaikalla. Myöhäinen Kansallispuisto oli upea, enkä nähnyt sinä iltana enää ketään.

IMG_0882

Eksyin jossain Koveron kulmilla hetkeksi, mutta se ei haitannut. Olin unohtanut ladata kellooni suunnittelemani jäljen, enkä viitsinyt vilkuilla karttaa jokaisessa risteyksessä. Lähinnä kai hyttysten takia, koska vauhti piti ne helpommin loitolla. Saavuin Ruokejärville hieman ennen yhtätoista ja olin yöpaikkani löytänyt. Leiri oli kaikessa hiljaisuudessaan kaunis ja riippumatolleni oli tarjolla loputon valikoima puita.

IMG_0923IMG_0929

Jatkoin matkaa aamuauringon herättelemänä jo joskus seitsemän jälkeen. Hölköttelin pääosin hiekkatietä Haukanhiedalle, keskelle vasta teltoistaan heräilevien perheiden aamutoimia. Lopulta olin takaisin kotona jo puolen päivän jälkeen.

Täydellisen sopivasti, juuri ennen vauvan päiväuniaikaa.

Väsyneenä, onnellisena ja pientä ikävää kuplien.

Kohdevalinta ja reittisuunnittelu

Olen halunnut testata juoksuvaellusta nähtyäni telkkarista Mikko Peltolan ”Peltsin Kova Vuosi” – jakson Karhunpolun juoksuvaellukselta. Harkitsin ensin kohteeksi Lempäälän Birgitanpolkua, mutta päädyin lopulta Helvetinjärvelle lähinnä sen takia, että koronakevään myötä moni Pirkkalan laavuista on muuttunut nuorison bilepaikoiksi ja pelkäsin samaa Lempäälään osalta. Seikkailumahdollisuuksia pienen vauvan äitinä on vielä suhteellisen vähän, enkä viitsi pilata niitä epäonnistuneella kohdevalinnalla.

Juoksuvaelluksessa kiehtoo eniten pidemmän matkan taivallus kevyillä kantamuksilla. Vaikka oma reissu olisi periaattessa toteutettavissa myös täysin kävellen, oli välillä ihana antaa vauhdin vain viedä ja askeleen kulkea. Taivallettavaa matkaa vaelluksellani tuli lopulta yhteensä noin 40 kilometria, johon kulutin aikaa noin kuusi ja puoli tuntia. Suunnittelin reitin Komoot -ohjelman ja Kansallispuiston kartan avulla.

IMG_0955IMG_0858

Varusteet

Juoksuvaellus on varusteintensiivinen laji. Vaellusteltalla ja talvimakuupussilla voi toki kokeilla onneaan, mutta repun mahdollisimman kevyt kokonaismassa helpottaa juoksemista oleellisesti. Olisin tuskin lähtenyt kokeilemaan juoksuvaellusta, ellei kaapista olisi löytynyt jo valmiiksi keveähköä makuupussia ja alustaa, jotka mahtuivat pieneen juoksureppuuni. Juoksuvaelluksen (ja ylipäätään kevytretkeilyn) kanssa voi hifistellä loputtomiin, mutta oma filosofiani on pikkuhiljaa varusteita muutenkin päivittäessä hankkia mahdollisimman yleiskäyttöisiä ja keveitä tavaroita.

Käytin pakkauksen tukena Pipo Silmillä- Miljan ja Ultraelämää- Julian varustelistoja.  Oma retkeni oli likkojen (ultra)juoksuvaelluksia huomattavasti lyhyempi, mutta perusvarusteet on lyhyemmälläkin reissulla pitkälti samat ja eroja on pääasiassa eväiden määrässä ja säihin varautumisessa.

Lajin hengessä alla vielä piinallisen yksityiskohtainen listaus mukanani olleista varusteista. Pidin siitä, että repun tilavuus rajoitti ensimmäisen juoksuvaellukseni varustemäärää merkittävästi. Pieni reppu pakotti miettimään oikeasti mitä mahtuu mukaan ja mitä on pakko jättää kotiin.

Reppu painoi täyteen pakattuna (sisältäen vedet ja ruuat) noin 5,5 kiloa. Pelkät varusteet painoivat siis arviolta (vain?) noin 3,5 kiloa.

IMG_0812

Hyvin olis mahtunut vielä keitin. Olis olis.

Kantolaite
  • 10L Juoksureppu (Salomon)
Nukkukamppeet
  • Makuupussi (Warmpeace Viking 300)
  • Ilmatäytteinen makuualusta (Sea to Summit Ultralight Insulated)
  • Riippumatto (Ticket to the moon)
  • Riippumaton narut
  • Hyttysverkko (Kaverilta lainassa, veikkaan alkuperäksi Brasiliaa)
Yleinen sälä
  • 3 lötköpulloa (0,5 litran perusmallia, täytin 2 energiajuomalla ja yhden vedellä)
  • Kännykkä (täyteen ladattuna ja pääosin lentokonetilassa)
  • Aurinkorasva (pikkuputkilo spf 50 kasvorasvaa)
  • Hyttysmyrkky (Ohvin Tehoa, REISSUN TÄRKEIN VARUSTE)
  • Lusikka (turha, katso kohta tuorepuuro)
  • Ylimääräinen pieni muovipussi roskille
  • Kuulokkeet (jäi käyttämättä, koska käet ja muut kesämetsän äänet)
  • Kameran jalusta (turha, pyysin kanssaretkeilijää ottamaan kuvan)
  • Käsidesi (koska koronavirus, vois kyllä ottaa muutenkin tavaksi)
  • Vessapaperia (riitti, mutta jos ripuli olisi yllättänyt olisin ollut pulassa)
  • EA-välineet (laastari, teippi, ideaaliside, särkylääke, puhdistuspyyhe, avaruushuopa, sormiteippiä)
  • Autonavaimet
Eväät
  • 3 Reissumiestä reilulla juustolla (söin 2 illalla ja yhden aamulla)
  • 9 energiamarmeladia (käytin 3, 6 olisi riittänyt, turhan paljon ylimääräisiä edes varaenergiaksi)
  • 4 energiageeliä (käytin 2, näissä koen että ylijääminen on hyvä juttu)
  • Tuorepuuroainekset pussissa (jäi käyttämättä, koska en löytänyt Ruokkeenharjun kaivoa ja ajatus järvivedessä tai energiajuomassa lilluneesta kylmästä puurosta oli noh, luotaantyötävä)
  • Karkkia (jäi turhaksi!!)
Leiri- ja yövaatteet
  • Pitkähihainen paita (ohut, merinoa)
  • Pitkät trikoot (todella ohuet, jonkinlaista trikoo-puuvillaa)
  • Pitkävartiset sukat (hyttysiä vastaan, merinoa)
  • Ohut takki (jäi turhaksi, Patagonian Houdini)
Vaihtovaatteet
  • Varrettomat vaihtosukat (urheilusukkaa)
  • Puhtaat alkkarit (merinoa)
Päällä
  • Lyhyet trikoot
  • Hihaton paita (merinoa, käytin myös pyyhkeenä)
  • Urheilutoppi (merinoa)
  • Alkkarit (merinoa)
  • Varrettomat sukat (urheilusukkaa)
  • Lenkkarit (LaSpo Bushido)
  • Urheilukello (ladattu, mutta johon unohdin ladata reitin)
  • edit: Lippis! Tottakai oli myös lippis.
Näitä harkitsin mukaan, mutta jätin lopulta pois:
  • Keitin (ei mahtunut, tarkoitti myös aamukahvista luopumista)
  • Toppatakki (ei mahtunut, olisi ollut turha)
  • Paksummat housut (ei mahtunut)
  • Uikkarit (totesin turhaksi, koska nakuilu)
  • Hammasharja- ja tahna (en hokannut ottaa pelkkää sähköharjan harjaosaa)
  • Tuubihuivi (unohtui, ei olisi tarvinut)
  • Tulitikut (unohtui)
  • 2 eväspatukkaa (unohdin autoon)
IMG_0953

”Miksi sinä etelän mies huijot, mikset käytä Ohvia?”

Mietteitä Varusteista

Halusin tehdä ensimmäisen vaellukseni jo olemassa olevin varustein, jotta saan ennen hankintoja jonkinlaisen käsityksen siitä, onko laji minua varten.  Jos vaelluksia tekisi enemmän noin 25 litran reppu olisi varmasti hyvä. Isomman repun avulla olisi mahdollisuus varautua sateeseen ja mukaan mahtuisi enemmän ruokaa sekä keitin, joka olisi itselleni ehdoton yhtään pidemmällä vaelluksella tai kehnommilla keleillä. Aamukahvit ovat ihania ja lämmin ruoka pitää fiilistä yllä huonommallakin säällä.

Arvoin pitkään, otanko teltan sisäkankaan ja kepit vai riippumaton. Päädyin riippumattoon, koska koin sen yksin retkeillessä mukavammaksi kuin ulkokankaattoman teltan, johon näkee suoraan sisään. Riippumatto mahtui 10 L repun juomapussille tarkoitettuun taskuun yhdessä hyttysverkon ja narujen kanssa. Ulkotelttaa ei näin pienellä repulla olisi saanut matkaan, mutta tuohon 20-25L litraan sekin menisi melko helposti.

Ruokien suhteen minulla oli Pallas-Hetalla ja näköjään myös juoksuvaelluksella sellainen ongelma, että karkit jää syömättä koska päivän sokeriähky tulee energiageeleistä, marmeladeista, patukoista ja urheilujuomasta. Asiaan on löydyttävä ratkaisu ennen seuraavaa ultramatkaani, joten kaikki vinkit suolaisista energiapommeista otetaan ilolla vastaan. Ratkaisuani korvata illallinen voileivillä pidin näin lyhyellä retkellä toimivana ja aamiaiseksi suunnittelemani tuorepuurokin oli ainakin ajatuksen tasolla sellainen, että voisin sen toteuttaa toistekin mikäli saatavilla on tuoretta vettä tai jonkinlainen vedenpuhdistusmenetelmä.

Useamman päivän vaellukselle ottaisin myös juoksusauvat. Ja ehkä sellaisen teltan, jonka saa sauvojen avulla pystyyn ilman, että tarvii varsinaisia telttakeppejä.

IMG_0957

Ja menenkö uudestaan?

Ehdottomasti.

IMG_0963

Haukkajärven rannoilla Helvetti on kauneimmillaan.