Kamanörtin uudenvuodenlupaukset

Välillä kun on tylsää päässäni pyörii vähän hassu kela.

”Pitäs ne uudet laskumonotkin varmaan hankkia”.

”Hitsi, tarvis varmaan muutamat kamalotit päivittää”.

”Oi, toi t-paita ois tosi kiva”.

Oon yrittänyt kehittää näiden ajatusten tilalle uudet, paremmat hokemat.

”Ei tarvi, vanhat on ihan hyvät.”

”Kamut ehkä joo, mutta oota nyt ees yks kesä”

”Vaatekaappi on täynnä paitoja”.

Tein näiden uusien kelojen hengessä myös uudenvuodenlupauksia.

Niitä tuli lopulta yhteensä VIISI.

Kannan vastuun varusteiden elinkaaresta

Aion jatkossa huolehtia tarkemmin, että kulutan käytettynä tai uutena ostamani vaatteet ja varusteet oikeasti loppuun itse tai jonkun toisen henkilön toimesta. Elin pitkään siinä käsityksessä, että käyttämättä jääneiden tavaroiden dumppaaminen Konttiin tai UFFille oli tehokasta kierrätystä, vaikka todellisuudessa se on pitkälti jätteenkäsittelyn ulkoistamista. Osa hyväntekeväisyyteen viedyistä tavaroista toki pääsee lopulta uudelleen käyttöön, mutta materiaalia päätyy tavalla tai toisella paljon myös jätteeksi.

Varusteiden ja vaatteiden jatkokäytön varmistaminen on aina astetta vaivalloisempaa, kun se edellyttää yksittäisen tuotteen lahjoittamista tai myyntiä suoraan uudelle omistajalleen. Kirpparit, annetaan-palstat, av, yvt ja loputtomat oharit kertovat karua kieltään siitä, ettei kierrättäminen ole aina ihan helppoa. Kun vikaostoksesta ei pääsekään kovin helposti eroon, jää se ehkä vähän helpommin tekemättä.

Rjukan-5

Huollan, korjaan ja korjautan mitä pystyn

Toinen uuden vuoden lupaukseni olkoon varusteiden huolto ja korjaus. Olen toki ennenkin elvistellyt suutarin korjaamalla repullani, pohjatuilla kengilläni tai WatDesignin* teroittamilla jääruuveilla, mutta niiden ulkopuolisessa todellisuudessa olen lätkäissyt usein vaatteisiin tulleen reiän päälle pätkän jesaria, jättänyt kuorivaatteet kyllästämättä ja köydet pesemättä. Olen reagoinut yleensä vasta kun varuste on jo hajonnut ja ostanut sitten uutta.

Siispä aion jatkossa opetella huoltamaan varusteeni paremmin ja ennen kaikkea ajoissa. Kuorivaatteiden ja telttojen osalta pesen, kyllästän ja paikkaan niitä ennen kuin ne hajoavat. Kamalottini öljyän jatkossa jo ennen kuin ne natisevat liikaa. Pesen köysiä jatkossa säännöllisestä, enkä vasta niiden uitua pas*assa. Merino ja fleece-vaatteiden osalta huoltoni taas tarkoittaa tuuletusta ja entistä harvempaa pesua. Tavoitteenani on jokaisen varusteen mahdollisimman pitkä ikä, tottakai turvallisuudesta tinkimättä.

Pyrin myös tukemaan mahdollisuuksien mukaan kotimaisia korjauspalveluja tarjoavia yrityksiä, koska asiakkuuksilla luodaan tietotaidon kehittymistä Suomeen. Ois siistiä, jos meille kehittyisi riittävä bisnesekosysteemi ja entistä useampi sitä toivova saisi elannon tästä upeasta harrastuksesta. Toki varsinkin kiipeilykenkien osalta pohjaajan harjauttaminen omilla kengillä on aina riski, jossa pahimmillaan menettää sekä popot että rahat. Lajiin perehtymätönkin suutari voi kuitenkin tehdä helposti paljon muunlaisia korjauksia (kengän soljet sekä reput ja hanskat).

*Kokoan erillisen postauksen varusteita korjaavista ja vuokraavista yrityksistä.

Rjukan-4

Lainaan ja annan lainaksi

Aloittelin harrastuksiani aikana ennen Facebook-kirppareita tai isoa ulkoilevaa kaveripiiriä, jolta kysellä asioita lainaan. En siis oikein osannut edes ajatella, että varusteita voisi joskus myös olla omistamatta. Olen siis liki poikkeuksetta aina ostanut omaksi tarvitsemani harrastusvälineet ja lainaillut niitä vain jos tarjolla on ollut kaupallinen vuokrauspalvelu. Jos välineisiin ei ollut varaa lajia ei harrastettu.

Nykyään on ollut ilo huomata, että kaupallisten vuokrauspalveluiden määrä on lisääntynyt moninkertaisesti. Myös Facebookin kautta kyselemällä saa yleensä harvoin tarvitsemansa asian helposti käyttöön ja ainakin Tampereella Kiipeilykerho Vertikaali lainaa varusteita jäsenilleen ilmaiseksi (pidetään per**le huolta niistä yhteisistä kamoista, joohan?!). Näin välttyy esimerkiksi kalliiden jääkiipeilyvarusteiden hankinnalta jos niitä tarvii vain kerran talvessa. Toki paljon käytössä olevat jutut kannattaa edelleen hankkia itselleen, koska se madaltaa harrastuskynnystä, mutta vain harvoin tarvitsemiaan asioita kannattaa kyllä ensisijaisesti lainata tai vuokrata.

Olen aina mielelläni lainannut omasta varustepankistani ystävilleni tavaroita, mutta viime kesänä oikein tungin kamojani mukaan frendieni Norjan reissuille. Oli mukava seurata romppeiden liikkeitä somessa ja vastasyntyneen kanssa himassa hengaillessa sai aina sosiaalisen kontaktin kun lainoja noudettiin ja palautettiin. Sain tuliaiseksi paljon suolalakupatukoita ja kahvia (my friends know me). Kaikki siis voitti!

Lainaamisen osalta uuden vuoden lupaukseni olkoonkin, että pyrin lainaamaan ja vuokraamaan tavaroita enemmän myös itse. En vain anna lainaksi.

Rjukan-7

Pyrin ostamaan kestävästi tuotettua

Lupaan myös kiinnittää enemmän huomiota materiaalivalintoihin. Sisäistän nykyään entistä paremmin mistä on kyse, kun saan käsiini vaikkapa uuden t-paidan. Ensin on kynnetty pelto ja viljelty puuvillaa, joka taas on kerätty, kuivattu… Puuvillasta on tehty kangasta, joka on värjätty ja josta on ommeltu paita, joka taas on pakattu muoviin matkallaan kauppaan. Paidan lukemattomissa eri vaiheissa on kulunut luonnonvaroja tai henkilötyötunteja. Sama koskee merinoa (eka on kasvatettu lammas, joka keritään, villa käsitellään..) tai fleeceä (eka on kasvatettu dinosaurus, odoteltu miljardituhatvuotta, että se fossiloituu..). Niinpä vähintä, mitä voin tehdä on varmistaa, että viljelijälle ja ompelijalle on maksettu reilu palkka, merinolammasta on kohdeltu mahdollisimman hyvin ja fleecepaita on tehty dinosauruksien sijaan kierrätysmuovista.

Jätän ostamatta

Paras vaihtoehto on kuitenkin aina välttää ostamista.

Niinpä 2020 en osta itselleni yhtään uutta ulkoiluvaatetta tai -varustetta.

Hyvää uutta vuotta!

Rjukan-14

// Postauksen kuvat Rjukanista, Norjasta.


Follow @revontulia on Facebook and Instagram.