Yhdeksän Kuukautta

Meille syntyi tovi sitten pieni lapsonen ja vaikka olemmekin jo uudessa ihanassa elämänvaiheessa ajattelin silti kirjoitella muutaman sanan raskausajastani. Koin odottaessani vastaavat postaukset erinomaisena vertaistukena ja siispä ajattelin kantaa korteni kekoon tulevia ulkoilmamutseja ajatellen. Varsinkin kun suomenkielisiä kertomuksia kiipeilystä ja luontoliikunnasta raskausaikana on saatavilla vähänlaisesti.

Stoori on päiväkirjamainen kuvaus odotusaikani kiipeilystä ja retkeilystä, eikä sisällä tutkittua tietoa tai faktoja. Muistathan siis, että nämä olivat minun valintojani ja ne eivät välttämättä ole sellaisenaan muille hyviä. Tai edes kovin johdonmukaisia (koska hormonit).

Postauksen lopusta löytyy linkkejä muutamiin tietolähteisiin kiipeilystä raskaana.

Ensimmäinen Kolmannes eli Viikot 1-12

Ihan ensimmäisillä raskausviikoilla ei varsinaisesti vielä olla raskaana. Niinpä minäkin tohotin menemään siinä missä kuka tahansa muukin seikkailijaluonne – kävin Ilta-Sanomien kanssa Olhavalla, odottelin sääikkunaa kesältä jääneille projekteilleni, ajelin maastofillarilla pitkin Lamminpään metsiä ja kirmasin Pirkanmaan poluilla.

Packrafting at Murole with Niina in the early weeks of my pregnancy. What an amazing way to move around lakes and small rivers! So much potential for future adventures..

Sain lopulta vihiä tilastani työmatkalla Intiassa. Palattuani Suomeen kuvittelin meneväni entiseen malliin Emman kanssa Lielahden kiipeilykeskukselle, mutta päädyin jännittämään jokaikistä putoamista ja kuin taikaiskusta pelkäsin boulderointia. Periaatteessahan kai näillä viikoilla ei olisi ongelmaa vähän tipahdella, mutta mun boulderoinnit jäi siihen kertaan. Hyperventiloin ajatuksesta, että hentoinen sikiö jotenkin irtoaisi putoamisen aiheuttamasta tärähdyksestä. Raskausajan paranoia on ihan oma taiteen lajinsa.

Köysikiipeily tuntui koko odotussajan boulderointia paljon paremmalta ja jatkoinkin vakiovuorojani minkä väsymykseltäni jaksoin. Alkuraskauden osalta puhutaan paljon pahoinvoinnista, mutta mua vaivasi enemmän jatkuva uupumus.

Hossa is so charming! It was -14°C in the mornings but we stayed in the wilderness huts and hiked reasonable day trips. All good for a pregnant lady!

Seitsemännen raskausviikon lopulla kävin Hossassa vaeltamassa ystävieni kanssa. Kainuun metsien kauneus ja pakkasen raikastama ilma olivat kuin nektaria väsyneelle mielelle vaikka kansallispuiston ulkohuussien eteeriset tuoksut toivatkin raskausoksun lähemmäksi kuin koskaan. Jaksoin reilun viidentoista kilometrin kevyet päivämatkat sekä rinkan kantamisen erinomaisesti. Ainoa mikä hieman painoi mieltä oli raskausajan kofeeinirajoitukset. Pidän yhtä kuppia mutterikahvia vaellusaamuna suoranaisena vittuiluna kun pitäisi saada vetää koko pannullinen!

Jossain viikon kymmenen tienoilla reittien liidaaminen alkoi jäädä vähemmälle. Hiljalleen kertyvästä painosta huolimatta yläköysittelin vielä maksimiani, mutta liidiköyteen lähdin vain jos tiesin etten putoaisi. Tein jo hieman aikaisemmin syksyn viimeisen kiipeilyreissun Havikselle. Ee-mäntä valui vettä – onneksi. Menneen kesän katteettomat puheet saittiyrkästä saivat suosiolla jäädä odottamaan jonnekin kauas tulevaisuuteen.

Ensimmäisen kolmanneksen vikat viikot olivat minulle henkisesti odotusajan raskaimmat ja yksinäisimmät. Keksin pääni sisällä, että ystävyyssuhteeni koostuvat pääosin liidilähetyksistä, tappavan pitkistä juoksulenkeistä tai vastaavasta hulluudesta ja niinpä eristäydyin toviksi ennen kuin tajusin, että seuraa saa myös yläköysittelemään, nuotioletuille tai kävelyille kunhan vaan pyytää.

Aktiivisella liikkujalla oman kehon muutosten ja sosiaalisten ympyröiden kanssa tuskailu lienee väistämätön osa raskautta, enkä ollut tuolloin vielä valmis puhumaan aiheesta oikein kenellekkään. Niinpä lupasin vielä harkita kesällä 2019 lähtöä Alaskaan ja Bohusläniin. Samalla kuitenkin toivoin, että raskaus sujuisi loppuun asti hyvin ja muiden haaveiden lailla Alaskakin sais jäädä odottelemaan toisenlaisia kesiä.

Toinen Kolmannes eli Viikot 12-24

Raskausviikolla 15 olin saanut kerrottua aiheesta jo useammallekin ystävälleni. Ilmoitin kiipeilykaverilleni, etteivät hekään saisi enää ottaa liidipannuja. Lisääntynyt massa alkoi tuntua kiipeilykunnossa ja liidasin itse enää todella helppoja kahvareittejä. Avasin samoilla viikoilla myös jääkiipeilykauden. Olin pitkään miettinyt suhtautumistani jääkiipeilyyn raskaana, mutta Arnon pyytäessä jäille suostuin viipymättä sillä ehdolla, että hänkin yläköysittelisi. Logiikkani kulki lopulta jotenkin siten, että koska olen melko kokenut jäärautojen kanssa liikkuja liukastumisen riski olisi melko pieni. Ja vaikka mahduin enää hädin tuskin kuorihousuini toi oman jengin kanssa putousjäillä hengailu elämääni juuri sopivan kokoisen ripauksen seikkailua.

Ages ago we won a weekend stay at Pyhä from Helsinki Adventure Night with our little short film. What would be a better time to use it than at 18 weeks preggo? My dear OAC Skinbased ski’s were a heavy use item during my pregnancy (not an ad). Nice and smooth skiing.

Viikon 17 korvilla aloin epäröidä myös yläköysivarmistamista. Olin toistaiseksi kiivennyt tavallisilla valjailla ja samalla googlaillut kuin vimmattu “top rope belay while pregnant” saamatta tietenkään mitään vastauksia. Tässä vaiheessa unelmoin myös vielä jonkinlaisesta lajinomaisesta harjoittelusta raskausaikana ja tein jälleen yhden toteuttamatta jääneen lupauksen otelaudan säännöllisestä käytöstä.

Spend the early part of the year like this. Or on the couch eating ice cream and binge watching Netflix. Ruptured disk eats you alive.

Raskausviikolla 20 vähäisetkin treenihaaveet kuitenkin jäi kun lannerangastani pullahti välilevy. Parin sadan metrin kävely tuntui yhtäkkiä mahdottomalta ajatukselta enkä päässyt omin avuin ylös edes sohvalta. Tapoin aikaa ja turrutin kipujani katsomalla tauotta Netflixiä ja syömällä kilokaupalla jäätelöä. Tiedättekö kun raskaana olevalta kysellään jatkuvasti oudoista mieliteoista? Mä olisin tahtonu kovasti vetää kovia särkylääkkeitä tai edes pienet kännit. Aloin muuttua varjoksi itsestäni ja lopulta sanoin ei sille Bohuslänin reissullekin.

Tällä kertaa ihan oikealla syyllä.

Viimeinen Kolmannes eli Viikot 24-40

Raskausviikon 24 torstaina selästä säteilevä hermokipu jaloissa loppui kuin seinään ja aloin saada elämäni takaisin. Olin Vertikaalin mikstakisoissa reittimestarina syömässä makkaraa ja uskalsin vihdoin näyttäytyä julkisesti mammavaljaissa. Jälkiviisaana äitiysvaljaisiin olisi kannattanut siirtyä jo joskus viikon 14-15 tienoilla kun maha alkoi näkyä, mutta kiipeilyn jäätyä jo aika pian sen jälkeen en lopulta edes kunnolla miettinyt asiaa ennen selkävaivojen helpottamista. Oli kuitenkin vapauttava tunne kiivetä reteesti mammavaljaissa vailla pelkoa valjaiden soveltuvuudesta. Samalla loppui (aina yhtä typerät) ihmettelyt jatkuvasta yläköydessä killumisesta. Kiipesin yli kuukauden tauon ja neljäntoista lisäkilon kanssa vielä jotenkuten helpompia kutosia, mutta slouppereista oli suureksi kasvaneen mahan kanssa jo hankala pitää kiinni. Kävin TKlla kuitenkin vielä kerran pari viikossa jojoilemassa ja yläköysittelemässä.

Tour skating is a superb way to enjoy sunny winter days in Finland. To me it felt great while preggo as well but it’s good to note that I’ve skated since I was like 2 and played Ice Hockey for a decade in my earlier, pre-climbing life. Hat gifted from SuperYellow.

Viikon 28 alussa pakkasin kamani ja suuntasin junalla Lappiin. Levin lisäksi piipahdin Niinan kanssa aina yhtä upealla Kvaloyan saarella. Sukset oli pakattu mukaan, mutta tiesin varsin hyvin, ettei niille juuri käyttöä olisi koska kaatuminen näillä viikoilla ei kävisi päinsä. Suurin skitour-retkemme olikin mäelle, josta Niina joutui kävelemään alas splittinsä kanssa. Sen loivempaa laskettavaa Norjasta on vaikea löytää.

Kvaloya. ❤ Both photos by Niina.

Tuntui silti mahtavalta vetää keuhkot täyteen Pohjoisen happea, hiihdellä Kätkätunturin kupeessa olevalle latukahvilalle vohvelille ja syödä eväitä Pallaksen tunturimaastoissa. Kotona etelässäkin riemuitsin aurinkoisista kevätpäivistä retkiluistimilla, kuntosalireissuista ja fillariretkistä. Lopulta kävi niin, että etukäteen kauhistelemani viimeinen raskauskolmannes olikin ehkä se kaikista aktiivisin.

Raskausviikolla 30 alkoi ulkokiipeilykausi ja minäkin kirmasin mammavaljaideni kanssa Pirkanmaan kallioille fiilistelemään kevätkitkoja. Kävin useampaan kertaan Melossa, Viitapohjassa ja Bläkärissä yläköysilähettään mitä suinkin pääsin ylös mahani kanssa. Lopullisen hullun leiman hankin raskausviikolla 32 kun piipahdin Kustavin Kräkiniemessä yläköysisooloamassa halkeamia äitiysvaljaissa. Kevään yksi täydellisimmistä ulkokiipeilypäivistä oli kuitenkin mun ja Emman keväinen retki Olhavalle. Aurinkoisen laatan vienossa tuulessa tunsi olevansa todella elossa.

Pregnancy tip: Have friends carry all the gear. It’s good training for them and super fun for you.

Olen todella kiitollinen siitä, että voin koko viimeisen kolmanneksen todella hyvin. Kiipeily jäi ihan viimeisillä raskausviikoilla pariin hassuun kertaan, mutta nautiskelin sähköpyöräilystä Pyhäjärven ympäri, mummosammakosta Kalevan maauimalan auringossa sekä ystävien kanssa tehdyistä metsäisistä kävelyretkistä lopulta ihan laskettuun aikaan saakka.

”Light” hiking at Helvetinjärvi National Park. Photo by Meeri.

Nyt on vuorossa synnytyksestä palautuminen. Hiljalleen. Tavoitteet Pallas-Hettaa pidemmästä ultramatkasta ja Norjan harjanteista siintävät jo toki mieleni sopukoissa, mutta vasta hieman kauempana tulevaisuudessa.


 

Vielä omat kiipeilyvalintani tiivistettynä:

  • Lopetin boulderoinnin käytännössä jo viikolla 6 omien pelkojeni vuoksi
  • Liidasin melko vapaasti noin viikolle 10 (en tainnut silti juurikaan tippua)
  • Liidasin vain helppoja reittejä noin viikolle 15
  • Varmistin liidaajaa noin viikolle 15 (vikat hyvin kevyet liidipannut otin vastaan noin viikolla 12, kiipeilykaverini tippuu todella harvoin)
  • Jääkiipeilin yläköydessä noin viikolle 18 (olisin luultavasti kiivennyt pidempään ilman selkäongelmia)
  • Siirryn äitiysvaljaisiin viikolla 24 (pidin taukoa reissujen ja selkäongelmien takia kiipeilystä noin viikoilla 18-24)
  • Yläköysittelin/jojoilin melkein raskauden loppuun saakka
  • En varmistanut liidaajia äitiysvaljaissa
  • En otelautaillut kertaakaan, koska olen laiska (pysyvä luonteenpiirre, ei raskausoire).

Mitä opin:

  • Jos pokka riittää siirry mammavaljaisiin heti kun tavalliset valjaat alkaa epäilyttämään
  • Jammitekniikka ja sloupit on todella vaikeita kun kropan ja seinän välissä on 10-kiloinen rantapallo
  • Kokeile kaikki vaatteet läpi ennen kuin pakkaat mitään mukaan reissuun
  • H&M 9,90€ raskausleggarit ei kestä yhtä monta päivää pyykkäämättä kun fiinit merinokalsarit
  • Kalliit kuorihousut voi hyvin korvata miesten 90-luvun tuulihousuilla
  • Raskaana olevan paras kiipeilyvaruste on riippumatto.

Best climbing gear for a pregnant lady is for sure the hammock. Photo by Emma.

Ja lopuksi ehkä tärkein

  • Arvosta suunnattomasti joka ikistä ystävää joka vie sut ulos leikkimään.

Kiitos ihanat!


 

Kiipeilylehden ansioitunut artikkeli kiipeilystä raskaana ja palautumisesta raskauden jälkeen: http://climbing.fi/lehdet/2018/Kiipeily_2_18.pdf

Ammattikiipeilijä Beth Roddenin lukemattomat postaukset kiipeilystä raskaana. Sivuilta löytyy myös Lynn Hillin ja muiden kiipeilystarojen ajatuksia kiipeilystä ja äitiydestä: http://bethrodden.com/category/pregnancy/

UK Climbingin artikkeli kiipeilystä raskaana: https://www.ukclimbing.com/articles/skills/climbing_for_two_-_pregnancy_and_climbing-8946


 

Life is <3.


 

Pregnancy harness from Kiipeilykerho Vertikaali. Pipo/wool hat gifted by SuperYellow.

Cover photo by Emma/Kiipeilyklinikka.