Vuoden Päivät 2018

Raivasin muutama viikko sitten vanhempieni viimeistä Lapin muuttokuormaa. Perheeni on valunut Rollosta etelään jo useamman vuoden ajan, mutta maallisella omaisuudella kestää joskus kulkea perässä. Laatikoista löytyi vino pino lapsuuteni kirjeitä – lukemattomia kukallisia kirjekuoria joista kaukaisimmat olivat saapuneet Japanista asti. Jokainen kirje oli ajalta ennen kännyköitä, nettiä tai sähköpostia. Ja kaikkiin oli latautunut välillä pitkäkin odotus ennen vastauksen saapumista postilaatikkoon.

Kirjeiden lailla blogiin tulee kirjattua ylös ajatuksiaan vailla harmainta aavistusta siitä, miten kukin postaus otetaan vastaan. Nykyisen muotoisena Revontulia on kulkenut mukanani jo vuodesta 2015 ja saamani palaute on vaihdellut liki törkeästä kiipeilyni vähättelystä todella ihaniin sanoihin siitä, kuinka olette päässeet tarinoideni kautta kanssani vuorille. Blogia aloittaessani olin hullaantunut kiipeilystä ja sen tuomista uusista ystävistä. Vierineet vuodet ovat sisältäneet useita loukkaantumisia ja elämän töyssyjä, mutta rakkaus seikkailuun on säilynyt ja matkan varrella kertynyt kokemus on tuonut mukanaan ihan uudenlaisen lämmön.

Vuoden 2018 aikana en saanut kiipeilyllisesti aikaan juuri mitään, mutta tajusin pystyväni tekoihin, jotka eivät ole alkuunkaan arkipäiväisiä.

Ja se tieto tuo hymyn huulille.

Perinteitä kunnioittaen alla muutamia vuoden 2018 kohokohtia!

IMG_0693

On-sight to the crux pitch of Baugen’s Alexis was likely one of my favourite climbing specific highlights of the year. Most other highlights had little to do with climbing.

Talvi-6

Easter sends at Olhava. Climbing routes directly from a frozen Olhavanlampi was an old dream come true and one of the better parts of 2018.

Yö Portaledgessa Olhavalla

Olimme alunperin ajatelleet juhlistaa Emman kanssa synttäreitämme ”ei saa koskea maahan” -teemaisella haasteella Olhavalla. Kevään ainoa flunssani osui kuitenkin juhlien kanssa samaan ajankohtaan ja päädyimme haasteen sijaan yläköysittelemään Olhavan kallion päältä. Illan tullen viritimme Kantin yläankkuriin Kiipeilykerho Vertikaalilta lainatun portaledgen. Ja vaikka unelmissa siintää edelleen pitkä reitti jossa portaledgea tarvisi oikeasti, en unohda ensimmäistä Olhavan kalliolla viettämääni yötä koskaan.

Romsdal-4

Emma setting up our portaledge at Olhava, Repoveden Kansallispuisto.

NUTS Pallas – Hetta 55km

Lavian Riku kirjoitti eilisessä Lapin Kansan kolumnissaan uuden vuoden lupauksista ja mainitsi, että tavoite on hyvä jos se vähän pelottaa. Mies osui sanoissaan asian ytimeen. Ilmoittautuessani NUTS Pallas-Hetan 55 kilometrille en ollut juossut yhtä ainutta maratonia. Tai edes puolikasta. Pelko edessä olevan matkan pituudesta kannusti kuitenkin juoksemaan ne vähätkin pidemmät lenkit ennen tapahtumaa. Pääosin treeninä toimi kuitenkin pitkät päivät muiden harrastusteni parissa – Rjukanin hangissa kahlaaminen, Kilpisjärvellä skinnatut ylämäet sekä vuosittainen Jukolan Viesti.

Talvi-5

Pictured is my best purchase of the year – a puffy skirt. I’ve used it everywhere. Including this winter trail run around Kukastunturi at Ylläs. Ylläs has a new winter trail network that makes fat biking or winter trail running very easy. Highly recommended!

Talvi-3.jpg

Stuck waist deep in snow at Rjukan. Ice climbing is fun! And good training.

Vietin tapahtumaa edeltävät pari viikkoa Norjassa unohtaen liki täysin levon ja tankkauksen joita noin pitkä juoksumatka edellytti. Ruoskin itseni henkisesti hengiltä tajuttuani, etten palaudu pari päivää ennen tapahtumaa kiivetystä Ypperstepresten-Klokkeren-Vestpillaren kombosta millään. Paikkasin mokaani syömällä ajomatkalla Lofooteilta Kiirunaan kuin raivopää – vedin sipsejä, nachoja, leipäpaketin, jättimäisen karkkipussin, suklaata, avokadodipin ja isot keot pastaa… Päivässä. Ja lopulta selvisin kunnialla myös elämäni ekasta ultramatkasta.

Suosittelen tapahtumaa lämpimästi! Ilmoittautuminen on kuulemma jo auki.

Pallaksen kesäisille tunturimaisemille ei löydy vertaista.

Romsdal-5

Ready for my first marathon ultra. Scared as f***.

Yö-Rogaining & Jämin SM-kisat

Olen käynyt ystäväni Hennan kanssa pari kertaa Pirkanmaalla järjestettävissä Yö-Rogaining tapahtumissa. Hurahdin Valkeakosken yöttömässä yössä mainosti sujuneen kisan jälkeen lajiin lopullisesti – rogainingissa yhdistyy suunnistamisen riemu, reittisuunnittelu sekä mulle hyvin sopiva pitkäkestoisempi öinen remuaminen.

Syyskuun lopulla ilmoittauduimme hetken mielijohteesta Jämin SM-Rogaining 8 tunnin maastopyöräsarjaan. Hankin pienessä paniikissa oikean karttatelineen vanhan tuulilasinpesunestetonkasta tehdyn viritelmäni tilalle ja lähdimme matkaan Jämin pimeään yöhön. Alkumatkasta eksyimme jatkuvasti – Yö-Rogainingin höntsymeiningistä poiketen SM-rogainingissa joutui ihan oikeasti suunnistamaan. Kiitos pääosin Hennan suunnistustaitojen klaarasimme pilkkopimeässä yössä ensikertalaisiksi kuitenkin varsin hienosti ja olimme sarjamme kolmansia. Hopeamitali jäi lopulta harmittavan lähelle, olimme käyneet vain muutaman metrin päässä ratkaisevasta rastista. 

Jämin kisoista ei ole yhtään kuvaa. Kaikkialla oli pimeää.

Romsdal-2-2

Shaky 5.47 am at Valkeakoski, last checkpoint before finishing an all night Rogaining comps. We also participated the Rogaining Finnish Championships at Jämi in September. The pitch black night of Jämi was quite a contrast to midsummer comps with never-ending sunlight.

Kustavin Juhannus

Olen hokenut kyllästymiseen asti kuinka linkkauspäivät, synttärihaasteet ja derbyt on niin mun juttu. Koska kesääni mahtui ainoastaan yksi Kustavin reissu päätin ottaa päivästä kaiken irti, kunnostin isäni vanhan käyräsarvisen Nopsan ja ajelimme Arnon kanssa Juhannuksena pitkin pellonreunoja kalliolta toiselle. Linkkauspäivämme varrelle osui Hopiavuori, Kräkiniemi sekä Hooperinvuori.

Rentoon päivään mahtui kymmenen reittiä jokaiselta kalliolta. Enempää ei ehtinyt, tuli kiire Itätalon rannan juhannussaunalle.

Kiivetyt reitit: Hopiavuori – A-kuppi, Paha kala, Säkkipilli, Kalliomyyrä, Pasuuna, Ensimmäinen pioneeri, Lastenhuoneen avaimet, Aallon helmi, Suursyömäri ja Helisevät fleikit. Kräkiniemi – Kuutamo, Vanha Rouva, Lumikko, Hanki parempaa luettavaa, Apollo, Juuret, Masto, Mörköränni, vasen ja oikea Amelie. Hooperinvuori – Rapa-Ripa, Murmelin ullakko, Lohikäärmetee, Isi Rider, Vaarin polku, Valtatie 66, Äitin syli, Suvivirsi, Saden monumentti ja Karavaanari.

Valtakunnan virallinen linkkauspäivä eli Climbing Derby järjestetään Kiipeilyliiton tapahtumakalenterin mukaan ensi vuonna Kustavissa.

Mahtavaa nähdä, kuinka Tampereelta alkanut perinne jatkaa elämäänsä!

Romsdal-3-2

I wore my pink barbie costume and went out biking in Kustavi. This and cover photo by Arno.

Pohjoismaat

Loppuun vielä pari sanaa Pohjoismaista. Olen tietoisesti vähentänyt vapaa-aikana tapahtuvaa lentämistä ja suunnannut entistä useammin pakun kohti Norjan, Ruotsin tai Suomen upeita maisemia. Ja mitä enemmän näillä laajennetuilla kotikonnuillani vietän aikaa sitä enemmän niihin rakastun. Mielessäni toki siintää edelleen unelmat Utahin tulipunaisista halkeamista ja Grönlannin koskemattomista vuorista, mutta kotini on täällä. Suomen tuntureilla, Ruotsin jokien varrella sekä Norjan vuonoilla. 

Romsdal-3

Kitsiputous at Kilpisjärvi. We did a scouting mission to one of Finland’s tallest ice falls outside Korouoma.  It had already collapsed in early March but is definitely on my to-do list!


Suurkiitokset kuluneesta vuodesta, joko seikkailuseurana tai blogini parissa!

Tässä vielä tuttuun tyyliin vuoden 2018 luetuimmat postaukset:

  1. 55km Pallakselta Hettaan – Kertomus ensimmäisestä ultramatkastani Pallaksen upeissa maisemissa ja muutama sana siihen valmistautumisesta.  
  2. Reittisuosituksia Lofooteille – Blogin ikisuosikki on kirjoitettu jo vuonna 2017 ja kerää edelleen eniten Google-hakuja. Mutta kukapa Lofooteista ei jaksaisi lukea.  
  3. Bohuslänin Kuusmiikat – Kymmenen Bohuslänin klassikkorataa. Jos mietit kiipeilyllistä uudenvuodenlupausta tässä on valmiiks hyvä tikkilista.
  4. Kustavin Parhaat Kutoset – Toinen kestohitti on jo vuonna 2016 kirjoitettu stoori Kustavin parhaista kutosen reiteistä. Jatko-osaa kaipaaville löytyy tämän vuoden puolella ilmestynyt tarina Kustavin Parhaista Vitosista.
  5. Sunnuntaialpinistin Harjoittelu – Ajatuksia treenifilosofiastani.

Sekalaisten tarinoideni lisäksi vuoden arkistoista löytyy Ilta-Sanomien juttu Olhavan kiipeilystä. En ole koskaan jännittänyt Ruotsalaisten Reitille lähtöä samalla tavalla kuin Ilta-Sanomien punaisen mikrofonin ja kameroiden pörrätessä ympärilläni. Olin syvällä epämukavuusalueellani, mutta heikosta kelistä huolimatta artikkelin videoista tuli ammattilaisten käsissä todella hyviä – suosittelen katsomaan!

Ps. Lopetin kesän korvilla postausten jakamisen henkilökohtaisessa Facebook-profiilissani. Perustin blogille oman sivun, jonka olemassaolo on entisestään helpottanut yhä vähenevää tarvetta miettiä tykkäysten ja klikkausten määrää.

Blogia voi seurata Facebookissa tai Instagrammissa alla olevien linkkien kautta.

Romsdal-1

Kaukana kaikesta ja kaiken keskellä.


Follow @revontulia on Facebook and Instagram.