Monien tarinoiden Romsdal

On maisemia, joita muistellessa kynä ei tahdo millään kulkea kohti loppuun kulutettuja sanoja uljaista vuorista ja syvän sinisistä vuonoista. Ajatusten vaeltaessa takaisin Åndalsnesiin mieleeni piirtyy lähinnä sanoja laaksojen notkoissa lohikäärmeillä ratsastavista viikinkisotureista, puisilla veneillä ylänköjärvillä liikkuvista riitaista peikkosuvuista ja vuoren kokoisista jättiläisistä kirjoittamassa kukin omaa tarinaansa suurten tarujen Norjasta. Romsdalissa oli kaunista, muttei ollenkaan samalla tavalla  söpöä kuin Lofooteilla. Jylhää, mutta vähintään kaksin verroin mitä Kvaloyalla.

Romsdal-7

Romsdalin vuoret nousee merenpinnasta yli puolentoista kilometrin korkeuteen. Ei niin korkealle, että ilmanala kävisi Alppien lailla ohueksi, mutta liki suoraan Rauma-joen rannalta kohoava 1100 metrinen myyttien Trollveggen hakee Euroopasta vertaistaan. On vaikea edes kuvailla, kuinka hullu tavoitteisiinsa sitoutunut tuolla irtonaisella kallioseinämällä tulee olla. Yksi osuvimmista esimerkeistä on Puolalaisten vuonna 2015 19 päivän aikana talvimyrkyissä ensinousema Katharsis VI A4/M7. Ja vaikka Trollveggenin ensimmäiset nousut asettuu samalle 60-luvulle Yosemiten kultavuosien kanssa, ei Romsdalin laaksossa vastaavia ruuhkia tule näkymään koskaan. Siinä missä El Capitan kiivetään nykyään useita kertoja päivässä myyttien Trollveggen ei näe nousuja kuin harvoin. Ei ole ihme, että 25-vuotiaana henkensä Trango Towerseilla menettänyt Hans Christian Doseth on näiltä seuduilta kotoisin. Trollveggen on legendojen syntysijoilla. Ja liian moni on uhrannut sille henkensä.

Romsdal-19

Kiipeilystä kerrotaan monenlaisia tarinoita. Lukemattomat kirjat ja elokuvat toistavat joskus traagistakin romantiikkaa itsensä ylittämisestä ääriolosuhteissa, henkisen kasvun ja fyysisen suorituskyvyn rajamailla. Mun ja Emman kertomus Romsdalista ei varsinaisesti sisällä mitään näistä, eikä se oikeastaan ole edes opettavainen. Tarina ei myöskään kerro lohikäärmeistä tai vuorenpeikoista. Eikä varsinkaan Trollveggenistä. Se kertoo lähinnä siitä, kuinka kaksi oikeastaan melko tavallista naista eksyi keskenään vuorelle ja pääsi turvallisesti alas. Mutta ehkä se kannattaa silti lukea, koska ainakin kaikki tää tapahtui todella satumaisissa maisemissa. 

Olimme liikkeellä Åndalsnesissa hieman väärään aikaan vuodesta. Veden sataessa alas Rauma-joen laaksoon Romsdalin vuorten huiput saivat myöhäisestä elokuusta huolimatta ylleen hennon lumipeitteen. Ei sillä, että olisimme selvittäneet etukäteen koko kohteesta juuri mitään, mutta aina silloin tällöin lomat sattuu ajankohtaan jolloin keleistä ei ole takuuta oikein missään automatkan ulottuvilla. Onneksi on kuitenkin ystäviä, jotka ovat valmiita seikkailuun silläkin uhalla, että loma kuluisi Venjedalin tuulien viuhtomassa pakussa kikattelemassa menneelle kesälle.

Romsdal-14Romsdal-15

Hyödynsimme reissun ainoan todellisen sääikkunan iltapäivään Klauvalla.  Haikkasimme aamulla herättyämme Romsdal Tindegrouppen majalle ja keittelimme espressolla pannukaffet. Majassa oli vähän samanlaista henkeä kuin mulle niin rakkaalla Baugenilla – olimme vuorten syleilyssä, vähän kauempana kaikesta. Paikalla oli saapuessamme jo muutama rinkka, mutta laskimme mahtuvamme vielä hieman keskeneräisen majan raksan keskelle nukkumaan. Mökiltä oli matkaa Klauvan eteläiselle kallioseinälle vielä noin puolitoista tuntia. Noustessamme rakkakivikkoista rinnettä ylös jo paluumatkalla oleva Norjalais-Saksalainen seurue kertoi pakittaneensa Litagolta, samalta neljän köydenmitan reitiltä jonka olimme itsekin aikoneet kiivetä. Rata valutti kuulemma vettä. Samaan hengenvetoon kundit kuitenkin totesivat, ettei heillä ollut riittävää voitontahtoa ja totesivat, ettei reitti välttämättä oikeasti niin märkä ollutkaan.

Osuimme reitin juurelle auringonsäteiden lämmittäessä kalliota. Säteet oli reissumme ainoat elokuiset valonpilkahdukset, joten päätimme yrittää. Olimmehan jo aiemmin samalla viikolla kiivenneet läpimärän Romsdalshornetin osin räntäsateessa. Puolet Litagon ensimmäisestä köydenmitasta virtasi puron lailla vettä, mutta mitä ylemmäs reittiä kiipesi sen kuivempaa graniitinharmaa kallio oli. Reitin toinen köydenmitta oli yksi upeimmista viisplussan radoista mitä kumpikaan meistä Emman kanssa oli kiivennyt – hieno, aaltoileva splitteri joka halkoi Klauvan pääseinää. Kuivat lasit päässä Klauva vaikuttaisi tarjoilevan kohtuullisen upeaa kiipeilyä tai ainakin hyvän seikkailun. Ei toki mitään Baugenin veroista, mutta ei eteläisen pikkusiskon hävetä tarvi. 

Romsdal-28

Sanovat, että laskeutuminen on yksi kiipeilyn vaarallisimmista osuuksista, mutta jo vieraalta reitiltä pois löytäminen voi helposti tarkoittaa isompaakin hämminkiä. Topojen poistumisohjeet ovat usein kirjoitettu nopeasti maaston läpikotaisin tuntevien kiipeilijöiden toimesta. Ylimalkaisten lauseiden tulkitseminen väsyneenä ja auringon jo laskiessa johtaa helposti virheisiin tai vähintään kunnon säätöön.

Klauvalla käännyimme pimeän korvilla alas yhtä kurua liian aikaisin. Oikeasta kurusta olisi päässyt ihan kai kävelemällä alas, mutta ei me sinne menty. Me menimme kuruun, jossa päädyimme lopulta laskeutumaan pimessä sammaleisia kalliorinteitä ja puroina juoksevia rännejä jonkun menneinä vuosina samaan kuruun eksyneen vanhasta camalotista, vielä vanhemmasta kiilasta ja parista kivestä. Kaikki olivat toki tarkistettuna ja varmistettuna meille ihan riittävän turvallisia, mutta silti se hetki jona tajuaa pääsevänsä ihan pelkästään kävellen takas lämpimän makuupussin suojaan on yksi parhaista tunteista mitä tiedän. Ilman kiipeilyä tai yhtä ainutta laskeutumista.

Romsdal-26Romsdal-27

Mutta ei tää tarina ole ihan vielä tässä. Eikä reitiltä poistuminenkaan ole koskaan oikein kunnolla ohi ennen kuin köyden saa vapaaksi ja takaisin hyppysiinsä viimeisen laskeutumisen jälkeen. Olen kiivennyt reittejä uusiksi, lähettänyt laskeutumisrännejä ja prusikoinut ylös köysiä pitkin maailmaa laskeutumisköysien vapauttamiseksi. Klauvalla, väärän rännin alaosassa me päätimme irroitusyritysten (pieni video Vimeossa!) jälkeen unohtaa köyden haun ja jatkaa matkaa alas mukanamme vain yksi köysi. Meitä väsytti, oli pimeää, emmekä pitäneet märän rännin kiipeämistä uudelleen mitenkään turvallisena vaihtoehtona ilman päivänvaloa.

Palasimme majalle nukkumaan.

Ja vuorella roskana makaava köysi vainosi mun unia.

Romsdal-22

The lovely little Stallen hut. Maintained by Romsdal Tindegrouppe. Far behind you can see the south face of Klauva mountain where most of the climbs are.

Seuraavana aamuna meitä laiskotti. Keitimme neljännenkin kupin kahvia ja mietimme pitkään mitä muut tekisivät, olisiko köyden haku vaivan arvoista ja oliko tässä nyt alkuunkaan edes kyse vaivasta vaan siitä vahvasta etiikasta, että luontoon jätettäisiin jälkiä vain mahdollisimman pieni määrä. Ihmismieli on jännä kun se on väsynyt, sitä keksii kaikenlaisia tekosyitä sille miksi ei tarvisi ponnistella useamman tunnin lisäreissua kivikkoiseen ylämäkeen kun todellisuudessa ei vain huvita.

Me ei keksitty lopulta mitään syytä olla hakematta jumittunutta köyttä takas. Se olisi täysin turvallista, meillä oli eväitä, kunto riittäisi helposti ja pimeä ei ollut tulossa vielä tuntikausiin. Köyden nouto ois turvallisesti tehtävissä ja mahdollinen sadekaan ei sitä juuri haittaisi. Ratkaisu oli lopulta itsestäänselvä. Teimme kuten haluaisimme muillekin opettaa ja haimme jättämämme roskat pois sieltä väärästä kurusta. Siitä huolimatta että seuraava seurue olisi luultavasti eksynyt samaan kuruun vasta pitkän ajan päästä.

Emme saaneet pois mielestämme ajatusta, että upea luonnontilainen vuori olisi vuosikausia meiltä unohtuneen köyden raiskaama.

60 metriä paksua narua lojumassa pitkin kallioseinää.

Romsdal-25Romsdal-23

Ja vaikka meidän pientä seikkailua ei voi mitenkään verrata Trollveggenia ensinousseisiin norjalaisiin noudatimme lopulta myös paikallista kiipeilyetiikkaa – Trollveggenin legendat kun eivät jättäneet taakseen edes fiksiköysiä.

Miten sä oisit toiminut?

Romsdal-30

The blue world behind Klauva.


Kiipesimme Kvaulalla upean 5+ reitin nimeltä Litago, mutta Klauvan pääseinää halkoo yhteensä ainakin kahdeksan eri reittiä, joista vuonna 99 kirjoitetun topon mukaan vaikein on 7-. Reittien pituudet vaihtelee neljästä kuuteen köydenmittaan. Klauvalla on hyvin Baugenmainen tunnelma, mutta kiipeily on ehkä aavistuksen verran seikkailullisempaa ja vaikka Baugenin graniitille ei tietenkään löydy vertaista on Klauven silti ihan käymisen arvoinen osana Romsdalin visiittiä. Romsdal Tindegrouppen ylläpitämä maja on vielä hieman keskeneräinen, mutta siellä on kaikki mukavuudet kaasuhellasta astioihin ja sänkyihin. Majan käytöstä maksetaan käteisellä majassa olevaan purkkiin, Tindegrouppen tilille tai Vippsillä. 

Tämän vuoden elokuun lopulla Romsdalissa oli satanut jo pitkään, joten todella harva reitti oli tai kallio oli kuiva. Hyvä kohde aloittaa Romsdalin kiipeily on kuulemma Norafjellet ja Hornakslan alue taas on paikallinen klassikko. Säiden vuoksi emme päässeet kokeilemaan kumpaakaan.

Romsdal-10

Romsdal-21

Rappeling down from Romsdalshornet. Easy grade 4+ climb. Manageable even when wet.

Päädyimme kiipeämään viikon aikana Klauvan lisäksi tihku- ja räntasateessa Romsdalhornetin klassisen vuorireitin. Romsdalshornet kohoaa 1550 metrin korkeuteen suoraan suoraan Rauma-joen laakson yläpuolella. Nousemamme reitti oli vaikeudeltaan 4+ ja paikoin läpimärkä, mutta täysin kiivettävissä. Jaksan aina yllättyä, kuinka hyvin kengät ja näpit pitää läpimärälläkin kivellä, kunhan reitti on riittävän helppo. 

Romsdalin seudulla on kiipeilyn lisäksi valtavasti muutakin nähtävää. Maailmankuulu Geirangerin vuono, Trollstigenin kiemurainen tie sekä Norjan suuret kansallispuistot kuten Jotunheimen ovat helposti suunniteltavissa saman roadtripin varrelle.

Romsdal-33

Paras opas Romsdalin alueen kiipeilyyn on Klatring i Romsdal topo, jota myy ainakin Åndalsnesin keskustan Tindesenter. Suosituksia eri reiteille löytyi Tindesenterin vieressä olevan urheilukaupan ystävälliseltä henkilökunnalta.

Romsdal-17

Try and breathe deep into your soul. All photos of me by Emma.


Follow @revontulia on Facebook and Instagram.