Entäs se lentäminen?

Istuskelin pari viikkoa sitten helteisellä kotipihalla bisse kädessä ja seurailin hikipisarat valuen naapurin Matin jarruremonttia. Matti on taitava puuseppä ja helmi miehenalku, joka aina välillä haastaa mut funtsimaan elämää eri vinkkelistä. Nyt sieltä jostain jarrunesteiden ja jakoavaimen kolinan lomasta kuului: ”Mitä sä Liisa sanoisit kuvitteelliselle lapselles parin kymmenen vuoden päästä kun se kysyy mitä sä äiti teit ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi?”. Sanotko sä sille, että ”lopetit lihansyönnin ja jotenkin kuvittelit, että se riittäis?”.

02B28B7F-C141-4A04-AE88-BBC302CBE3796537F5E6-05FB-47AD-B355-361DF7844258

Koen yhä vaikeammaksi elää sen tosiasian kanssa, etten vieläkään tee mitään oikeasti merkityksellistä ympäristöä suojellakseni. On kulunut jo yli vuosi siitä, kun Yosemiten reissun jälkimainingeissa tuskailin matkustamisen päästöjä. Lompakossani sitkeästi lojuva Finnairin kanta-asiakaskortti on kuitenkin irvokas muistutus siitä, että lentokilometrejä tulee edelleen ihan liikaa. Lennot johtuvat pääosin työstäni, mutta ovat silti ainakin osaksi kontollani. Olenhan itse valinnut ammattini ja urani.

CF29A8D1-6F78-43EA-BA0F-61A1B836107FA85759F7-9FF5-4994-B534-90F8C3FF3568

Joskus nuorempana lentokenttä oli vielä lupaus seikkailusta. Elin vain päästäkseni reissuun ja käytin kaikki säästöni kulkeakseni kengännauhabudjetilla pitkin Aasiaa ja Väli-Amerikkaa. Matkustin nähdäkseni mahdollisimman paljon, tutustuakseni eri kulttuureihin sekä ymmärtääkseni lisää itsestäni ja elämästä. Aikana ennen Instagrammia näin vasta nousukiitoon valmistautuvan Kiinan, siemailin laihaa olutta Vietnamissa, kuljin junalla halki harvaan asutun Siperian ja kävelin pitkin Panama Cityn varjoisia kujia. Kohtaamiset Filippiineillä, Yhdysvalloissa ja Marokossa ovat opettaneet minulle kuinka etuoikeutetussa asemassa suomalaisena, koulutettuna naisena olen ja sitä ymmärrystä en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Ymmäryksen mukana tulee kuitenkin myös vastuu, enkä vielä täysin tiedä mitä sillä vastuulla tekisin.

E3288FDD-3972-4741-BDF2-D450358F415A2248349D-BC80-4351-8199-98093707E49D

Oivallusta odotellessa on hyvä hullaantua entistä useammin Pohjoismaista ja valita lentämisen sijaan yöjuna tai kimppakyyti. On aika rakastua tuulisten tuntureiden Abiskoon tai talviseen Kilpisjärveen. Ja ehkäpä siellä jossain Lapin valkoisilla hangilla kirkastuu lopulta myös ajatus siitä, miten voisin paremmin edesauttaa muutosta kohti kestävämpää tulevaisuutta. Seuraavatkin sukupolvet ansaitsevat mahdollisuuden nauttia pohjoisen taivaan alla loimuavista revontulista. Vailla huolta huomisesta.

9D6FD9E8-D5AA-4064-9E97-1614A7EEF57E

On my way to Norway I stopped in Abisko for 2 days and I fell in LOVE. First day I run 35 kilometers of trails to a Meditationsplats near Abiskojaure. Second day I hiked to an old Sami offering place on the way to Lapporten.


Keväällä huomasin ilokseni, että moni Suomessa ammatikseen blogia kirjoittava osallistui keskusteluun lentämisen ilmastovaikutuksista Aamukahvilla-blogin Henriikan haastamana. Kiitos Henriikka! On tärkeää, että aiheesta keskustellaan myös satojen tuhansien silmäparien alla.

77332801-2686-4A4B-8E72-4E90740D2542

Katoaako kaikki mitä edessäsi näet?


Follow @revontulia in Facebook and Instagram