Mulla ei ole tälle vuodelle tiedossa mitään isoja reissuja. Vuorten kokoiset unelmat maailman suurista seinistä tai Alppien harjanteista on pitkästä aikaa vähän tauolla, odottamassa parempaa valmistautumista ja erilaisia elämän aikoja. Ja vaikka kirjoitin joskus haaveilusta motivaation polttoaineena, on tehnyt vaihteeksi hyvää olla tavoittelematta sen kummemmin mitään. Olen heittänyt suunnitelmat vaikeammista reiteistä hetkeksi repun sivutaskuun odottelemaan aikoja, jolloin ne tuntuvat taas ajankohtaisemmilta. Oli siis aika viettää ihan tavallinen kesäloma.
Olla vaan ja tehdä asioita jotka tuntuvat kivalta.
Mighty Blåmannen. One of my huge, not-so-active dreams.
The Van. Truthfully rarely seen this nice and clean, usually an explosion of gear.
Niinpä suuntasin pakun jo viidettä kertaa Norjaan. Ja nautin joka hetkestä!
Provinssin kaatosateessa Sydänjuuria myöten fiilistelevästä Mokomasta. Auringossa kuohuvista Perämeren leveistä joista. Kesäkarvaisesta porosta, joka ihan muina bambeina veti mahaluisut pakuni eteen ja jatkoi ylös päästyään matkaa aivan kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Saman kirjan ensimmäisistä sivuista, jotka luin uudestaan ja uudestaan kun en jaksanut kertaakaan keskittyä. Abiskon kansallispuiston horisonttiin asti jatkuvista pitkospuista. Baugenin harmaana hohtavasta graniitista. Suvin keittämistä aamukahveista pakun peräkontissa, sateen vielä ripotellessa ulkona. Päiväunista teltassa Helvetestindenin juurella. Uusista tuttavuuksista ja rakkaista ihmisistä joille oli aikaa ihan eri tavalla kuin arkena.
Helvetestinden. If someone goes up the 4th pitch please take an extremely detailed picture, draw a clear, preferably a red line to it and drop me a note on which dihedral to go to. I had no idea, got scared and we bailed. Again. And still I keep saying I don’t have projects.
Ypperstepresten-Klokkeren-Vestpillaren (7-) is starting to be one of my favourite routes on Presten. Highly recommended if you like fingery slab cruxes and easier runouts.
Onnistuimme ja epäonnistuimme asioita sen kummemmin suunnittelematta. Baugenille päätimme suunnata oikeastaan vasta sinä aamuna kun hain Suvin Kiirunan lentokentältä. Lähetimme Baugsprydetin (6-) ja Alexiksen (6+) Baugenin säiden helliessä meitä upealla alapilvellä ja hattaraisella auringonlaskulla. Helvetestindenin (6+) keksimme ajomatkalla Tromssasta etelään pohdittuamme Yr.Non säätiedotusten äärellä mennäkö Narvikiin vai Lofooteille. Ja vaikka otimme taas pakit, se ei tällä kertaa raapinut sielua ollenkaan niin syviä juuria myöten mitä edellisellä kerralla. Prestenillekin lähdimme ihan muuten vaan. Kiipeily sujuikin melkolailla vaivatta, johtuen luultavasti vain sisäisten suorituspaineiden puuttumisesta.
Mulla oli lomafiilis. Ja ajossa tuiki tuttua Pohjois-Norjan graniittia.
Kuvaähkyn myötä – Kivaa loppukesää kaikille!
Mikkelin Työväen Kiipeilijät navigating the maze of Baugen granite.
Sain alleni pilvet ja mieleeni vapauden.
Follow @revontulia in Facebook and Instagram
