55km Pallakselta Hettaan

Jolkotellessani alas Presteniltä mietin, miten ihmeessä mä palaudun lauantaiksi. Starttiin oli enää vajaa 60 tuntia aikaa ja vain hetkeä aikaisemmin olin virkannut pohkeet soiden kiiloja Klokkerenin kruksipitsille. Kiipeilypäivä oli ollut pitkä ja tiesin varsin hyvin, että tässä vaiheessa olisi pitänyt levätä ja tankata hiilareita, eikä viettää aikaa hikisellä Prestenillä puolella litraa vettä ja parilla patukalla. 55 kilometrin ja 1620 nousumetrin matkan Pallakselta Hettaan piti olla ensimmäinen pidempi juoksumatkani ja mua jännitti.

Soimasin itseäni siitä, etten taaskaan osannut vaan olla. Norjassa kun oltiin.

IMG_1010

Panic! Hoping that 2 bags of chips, loads of pasta and a huge bag of candy in one day somehow both eliminated the Norway/Presten-impact and made me fully prepared for the race.

Olen seuraillut kasvavaa NUTS (Northern Ultra Trail Service) juoksuinnostusta jo tovin. Ystävistäni yksi jos toinenkin on hurahtanut pitkien polkumatkojen ihmeelliseen maailmaan ja pari vuotta sitten minäkin ilmoittauduin tohkeissani mukaan Karhunkierroksen 52 kilometrin kisaan. Tuolloin jouduin perumaan osallistumiseni jo kuukausia ennen tapahtumaa selkävammani vuoksi, mutta tänä keväänä kaikki näytti yksittäisiä epätoivon hetkiä lukuunottamatta sen verran paremmalta, että uskalsin ilmoittautua mukaan ultramatkalle Pallakselta Hettaan.

Olen viettänyt aikaa Pallaksen kansallispuistossa lähinnä talvella. Tunnen sen kerot ja kurut, mutten tiedä missä kohdin lumipeitettä jäkälä vaihtuu rakkakivikoiksi ja suot tunturikoivikoiksi. On kuin puistolla olisi kesäisin toinen elämä, josta en tiennyt vielä mitään ja johon halusin tutustua juosten pitkin polkuja ja pitkospuita.

351b92c4-6632-453c-b87a-972663988e8c 2

Kansallispuiston keroja Nammalakurun tienoilla. Photo by Laura.

Matka alkoi Hotelli Pallastunturilta pitkin Laukukeron hissilinjaa kohti Liisansatulaa, josta noustiin vielä reitin korkeimmalle kohdalle Taivaskerolle. Himmailin alun nousuissa ihan toden teolla, koska jännitin palautumistani Presteniltä ja halusin kunnolla fiilistellä, miten kroppa herää pitkään koitokseen. Tallustelin porukan häntäpäässä ja seurailin mitä muutkin tekee. En ollut aikaisemmin juossut edes maratonia, joten minulla ei ollut aavistustakaan minkälaisella vauhdilla matkaa kannattaisi lähestyä. Päätin luottaa vanhaan pitkien päivien taktiikkaani – jos pitää sykkeet riittävän alhaalla ja juo koko ajan vähän niin varmasti jaksaa. Aikaa koko matkan taivallukseen oli annettu 12 tuntia ja tavoitteeni oli hyväksytty suoritus.

IMG_1074

Next day at the Pallasjärvi red sand beach pointing at things where we ran.

Taivaskerolta reitti rullaili pikkuhiljaa Nammalankurun upouudelle autiotuvalle (Kiitos Laura kun tulit moikkaamaan!), josta noustiin Vuontiskeron kautta Lumikerolle. Ensimmäisessä huollossa Hannukurulla aloin tajuta, ettei tässä nyt varmaan kuitenkaan ihan kahtatoista tuntia menisi ja aloin salaa haaveilla ainakin kymmenen, ehkä jopa yhdeksän tunnin alituksesta. Fiilis oli koko ajan erinomainen ja matka eteni mukavasti, vaikka polkua oli taivallettu jo melkein 25 kilometriä. Hannukurulta reitti nousi vielä Pippokerolle, josta alkoi pitkä ihana lasku kohti Sioskurun autiotupaa. Mikäs tässä jolkotellessa, tuumin ja Pyhäkero tupsahti eteeni kuin varkain.

Odottelin koko ajan koska ne maratoonareiden puheissa vilahtelevat seinät ja luovuttamisajatukset tulevat vastaan. Hyppelin kiveltä toiselle ja vaikka polveen hitusen jo otti Pyhäkeron alamäessä taivalsin matkaa iloisin mielin. Milloin juosten, milloin kävellen. Hetan Ounasjärven rantaa kiertävä asfalttiosuus palautti mut kuitenkin rytisten alas pilvilinnoistani. Viisi pitkää kilometriä silkkaa MURHAA. Yritin juosta, mutta en saanut päätäni mitenkään kertomaan jaloilleni, että askelta nyt vaan toisen eteen. Kävelin lopun asfaltin liki kokonaan ja salaa mietin, että on ne asfalttimaratoonarit vaan kovaa sakkia. Vasta kun huomasin Hetan kaupan pihalla lähestyvät maaliviirit pistin näön vuoksi vähän hölkäksi, ettei sentään tarttis hävetä.

3947111e-6c44-41eb-b3f0-1fee35ec2182

Me pretending I ran like the wind all the way even though just 300 meters ago I was still walking. Haha. Photo by Onevision.

Mun nettoaika oli lopulta 8 h, 36 min ja 33s ja sijoitus 61/244. Retken keskisykkeeksi kelloni oli mitannut 147. Olin ihan supertyytyväinen ennen kaikkea siihen, miten mukavaa mulla oli. Pitkien tunturi- ja polkumatkojen taivaltaminen kevein varustein on selkeästi itselleni mieleinen juttu ja huomasinkin jo paluumatkalla junassa pohtivani, että jos ensivuoden kisaohjelmassa on uutuutena hieman pidempi Pallas-Ylläs taidan olla ensimmäisenä jonossa ilmoittautumassa.

Tulisipa tallattua koko puisto päästä päähän, vaikkakin kahdessa erässä.

IMG_1095 2

Onni oli yöjuna kotiin.


 

Valmistavia juoksukilometrejä tälle vuodelle oli kertynyt yhteensä 244,6 km. Näistä yksi oli 35 kilometrin lenkki pari viikkoa ennen kisaa Abiskossa. Lisäksi tein 3 hieman yli 20 kilometrin lenkkiä. Ensimmäisen kevättalvella Ylläksellä, toisen huhtikuussa Italiassa ja kolmannen Kurjenrahkan Kansallispuistossa aikaisemmin kesällä. Loput kilometrit olivat lyhyitä lenkkejä kotiseudun metsissä. Asfaltilla olin juossut alle kilometrin.

Eväänä mulla oli karkkia, energiageelejä ja patukoita. Otin geelin ja patukan aina vuorotunnein ja nappasin silloin tällöin suolatabletin. Nestettä minulla oli mukana 2,5 litraa ja lisäksi söin toisesta huollosta vähän sipsejä. Karkit jäi syömättä. Ensimmäisessä Hannukurun huollossa en jaksanut alkaa jonottelemaan vaan päätin jatkaa matkaa juotuani pari mukillista vettä. Muuten matkassa kulki pakolliset varusteet ja hyttysmyrkkyä. Pisteet järjestäjille pakollisten varusteiden mukista – monen vastaavan tapahtuman (Jukola!) kertakäyttömukiroskan määrä on päätähuimaava.

Ja vielä lopuksi.. en olisi ikinä uskonut, että suurin vaiva ultrajuoksun jälkeen on kutisevat mäkäränpuremat. Odottelin ankkakävelyä ja tolkuttoman kipeitä jalkoja, mutta olenkin joutunut raapimaan itseni likitulkoon hengiltä. Opin, että Offia kannataa laittaa myös kompressiosukkien ja vaatteiden alle. Live and learn.


Follow @revontulia in Facebook and Instagram