Vapaakiipeilyturistin Yosemite

Teksti on julkaistu alun perin Kiipeily-lehdessä 2/2017. 

Yosemite Valley on monen ajatuksissa yhtä kuin El Capitan tai Half Dome. Big wall -mekka, jonka ikoniset seinät ovat täynnä useamman päivän kestäviä teknoreittejä tai vapaakiipeilyä, johon kykenee vain Alex Honnoldin ja Tommy Caldwellin kaltaiset modernin kiipeilyn legendat. Monella kiipeilijällä ei ole aavistustakaan, että Yosemiten laakso on täynnä upeita trädireittejä, bouldereita ja jopa yhden köyden mitan kiipeilyä kohtuullisilla lähestymisillä. Samaa mitä Lofooteilla, mutta Kalifornian auringossa.

Yosemite_-2

Emma on top of Rangers Peak with views over North Dome and Sentinel. 

Yosemite_-14

Iiro sending (with style!) the ultimate Camp 4 classic Midnight Lightning. 

Yosemite_-20

Yosemitella on merkittävä rooli kiipeilyn historiassa. Warren Hardingin tiimin 45 päivän aikana tehty The Nosen ensinousu El Capitanilla, Lynn Hillin The Nosen ensimmäinen vapaanousu ja Alex Honnoldin huima soolo Freerideriin ovat kaikki osaltaan määrittäneet kiipeilyn tulevaisuutta. Monet laakson helpommistakin reiteistä ovat olleet aikanaan suuria edistysaskeleita. Amerikkalaisen vapaakiipeilyn historia on Yosemitessa käsin koskeltavissa ja Yosemiten topo onkin kuin kiipeilyn historiankirja. Jokaisen reitin tai variaation on avannut joku kiipeilyn suurista legendoista – Jim Bridwell, Yvon Chouinard tai Royal Robbins. Tarinat ajoilta, jolloin Robbins ensinousi Rangers Peakin Nutcrackerin pelkillä kiiloilla, ovat mukavaa iltalukemista leirissä. Reittien pulttitikkaat ja pendelumitkin ovat helpommin ymmärrettävissä kun tuntee historian reittien takana.

Yosemite_-19

Royal Arches on the left. Half Dome on the right. 

Yosemite_-4

Kiipeily Yosemitessa on melko helposti lähestyttävää. Yosemiten vapaakiipeilytopo on kirjoitettu pitkälti keskitason (Eur: 4-6, Amer: 5.4-5.10) vapaakiipeilijää ajatellen ja oppaaseen listatut reitit ovat poikkeuksetta klassikkoja. Varsinkin Norjalaisesta topotustyylistä poiketen reittikuvaukset ovat täynnä yksityiskohtaista tietoa, joka helpottaa sen arviointia, sopiiko reitti omille tiedoille ja taidoille. Useiden reittien kohdalla köydenmitat on piirretty siten, että vaikeusalueet on listattu erikseen eikä köydenmitalle ole vain yhtä greidiä. Myös tarvittavat varmistusvälineet on lueteltu paikoin hyvinkin tarkasti. Lisäksi esimerkiksi Mountain Projectin nettifoorumeilta löytyy paljon informaatiota vallitsevista oloista sekä kiipeilijöiden kokemuksista reiteiltä. Ja vaikka Yosemite Search and Rescue (YOSAR) tai muiden kiipeilijöiden läsnäolo eivät korvaa omaa osaamista tai kokemusta, niiden läsnäolo pääsääntöisesti kuitenkin lisää turvallisuutta verrattuna eristyksissä oleviin kiipeilykohteisiin.

Yosemite_-3

Yosemite_-11

Early start means porridge with a headlamp. By the River Merced. Pic by Emma.

Yosemiten kiipeily on parhaimmillaan keväällä tai syksyllä. Jylhänä kuohuavat vesiputoukset, Sequoia-puiden katveesta hohtava aurinko sekä metsissä vaeltelevat karhut tekevät Yosemiten keväästä hurmaavan. Syksyllä laakson valtaa ruskan väreissä hohtavat lehdet. Yosemite on hyvin suosittu turistikohde ja suurin sesonki alkaa loppukeväästä ja jatkuu pitkälle syksyyn. Kiipeilijät majoittuvat useimmiten joko retkeilyyn sovitetuissa autoissa puiston rajojen ulkopuolella tai Yosemiten eri leirintäalueilla, joista legendaarinen Camp 4 lienee tunnetuin.

Yosemiten yhteydessä mainitaan usein reittien kuluminen tai tiukahko greidaus, mutta avoimin mielin liikkeellä olevalle vapaakiipeilyturistille riittää mielenkiintoista tekemistä pidemmäksikin aikaa. Kustavin ja Olhavan graniittihalkeamissa marinoituneelle suomalaiskiipeilijälle Yosemiten keskitason reitit ovat täysin saavutettavissa. Useimmat Yosemiten pitkät reitit ovat nautinnollisia halkeamakokonaisuuksia, joilla vuosien varrella hakattujen pitonien jättämät arvet eli pinscarit muistuttavat kiipeilijää laakson uljaasta menneisyydestä.

Yosemite_-22

Fierce and fearless Emma ropegunning me and Iiro up Snake Dike.

Yosemite_-54


Lopuksi vielä muutamia alue- ja reittivinkkejä Yosemiteen. Osan reiteistä lähetimme itse ja osa reiteistä on listalla reittien historiallisen merkityksen vuoksi.

Rangers Peak eli Manure Pile Buttress. Manure pile buttress on todella helposti lähestyttävä pikkunyppylä, jonka ensimmäinen täyspitkä reitti on Patagoniankin perustaneen Yvon Chouinardin avaama After Six (Fr. 5a. Am. 5.7). After Sixin lähistöltä löytyy myös Royal Robbinsin historiallinen Nutcracker (Fr. 5b. Am. 5.8). Alunperin Nutcracker Sweet -nimellä kulkenut reitti oli Yosemiten ensimmäinen pelkästään kiiloja käyttäen kiivetty reitti. Robbinsin ensinousun myötä Yosemitessakin siirryttiin pikkuhiljaa pois kalliota vaurioittavien pitonien käytöstä.

Yosemite Falls Arean Five Open Books -sektorilla on useita muutaman köydenmitan reittejä aivan Yosemite Fallsin tuntumassa, kävelymatkan päässä Camp 4:ista. Helppo halkeamalinja Munginella (Fr. 4c. Am. 5.6) on hyvä tutustumisreitti Yosemiten kiveen. Five Open Booksilta löytyy myös yli sata reittiä Yosemiteen avanneen Jim Bridwellin kavereineen vuonna 1966 ensinousema Commitment (Fr. 5c. Am. 5.9). Bridwell on kiipeilyllisten ansioidensa lisäksi tunnettu Yosemite Search and Rescuen perustajana.

Yosemite_-15

Upper pitches of the beautiful, winding Royal Arches.

Yosemite_-17

Church Bowl on näppärästi heti parkkipaikan vieressä. Mestassa on kivoja yhden köydenmitan reittejä, joista parhaiten mieleen jäi Bishop’s Terracen upea käsihalkeama (Am. 5.8) sekä saman greidin Church Bowl Lieback. Church Bowl Tree (Fr. 6a. Am. 5.10a) houkuttelee luokseen heti kalliolle saavuttaessa, mutta reitti jäi itselleni mieleen lähinnä Yosemiten liukkaimpana reittinä ja uhrasinkin sille yhden pulleyn.

Royal Arches Arean Royal Arches (Am. 5.10b/5.7 A0) on upean pitkä ja polveileva reitti jolla on vuodenajasta riippuen monenlaista jännää vesiputouksesta pendelumiin. Royal Archesin ensinousi Morgan Harris ystävineen jo vuonna 1936. Samalta alueelta löytyy pitonien aiheuttamista arvistaan kuuluista Serenity Crack (Fr. 6b+. Am. 5.10d PG13). Serenity Crack on oiva esimerkki pitonien Yosemitessa aiheuttamasta vahingosta – reitti on käsittääkseni kiivettävissä nykyisellä tasollaan vain pitonien jättämien arpien takia.

Half Dome on yksi Yosemiten ikonisimmista kalliomuodoista ja tuttu monelle jo Ansel Adamsin upeista luontokuvista. Half Domen lounaisseinämää halkovaa korallin väristä evää seuraileva Snake Dike (Am. 5.7 R) on yksi Yosemiten klassikkoreiteistä. Pari tuhatta jalkaa rannarisläbiä Amerikkalaisittain! Snake Dike on todella myös Snake Hike – askelmittarissa luki retken jälkeen 35427 askelta.

Yosemite_-13

Reaching for the bolt ladder at East Buttress of Middle Cathedral.

Middle Cathedral Rock sijaitsee suoraan El Capitania vastapäätä ja kalliolta avautuvat maisemat huimaavat päätä. Nosenkin ensinoussut Warren Hardingin tiimeineen nousi East Buttresin (Am. 5.10c/5.9 A0) jo vuonna 1955 ja reitti pääsikin Climbing Magazinen Top 50 Classic Routes in America -listalle. Middle Cathedralilta löytyy myös Jim Bridwellin ensinousema viiden tähden Central Pillar of Frenzy (Am. 5.9).

Yosemitessa on todella valtavasti kiivettävää ja seuraavaa reissua jäikin odottelemaan lukemattomat eri reitit ja sektorit – The Moratorium, North Domen upean näköinen Crest Jewel, uljaat Cathedral Spiresit tai vaikkapa Reeds Pinnacle -sektori. Lisätietoja Yosemiten vapaakiipeilystä löytyy muun muassa SuperTopon Yosemite Valley Free Climbs -kirjasta tai Mountain Projectin nettisivuilta ja mobiiliapplikaatiosta.

Hyviä vinkkejä reitteihin ja retkeilyyn löytyy myös Emman mainoista Yosemite -postauksista. Reissufiilistelyyn suosittelen vaikkapa Valley Uprising -leffaa.

Omat aikaisemmat Yosemite-aiheiset kirjoitukseni löydät täältä.

Yosemite_-18

Falling world water.