Kokoaan pienempi Baugen

Ville Valon ääni lauloi mun punaisissa korvanapeissa ”You’re all I ever wanted” kun nousin Djupfordin puolelta Styrmanstindenin satulaan. Siihen maagiseen kohtaan, josta näkee ensimmäistä kertaa Baugenin. Lähis oli tullut pilvien lomassa, mutta kuten Kvaløyalla usein, pilvet oli jääneet kauas taakse, alas vuonon peitteeksi. Ylhäällä vuorilla oli kirkasta ja Hollenderan kimalteli auringossa. Satulan viileä tuuli nipisteli Lofooteilla palaneiden olkapäiden paljasta ihoa. Oli kuuma.

Norja-20

Norja-19

Olen aina hokenut kaikille, etten juuri projektoi. Yritän kerran, kaks tai joskus harvoin kolme. Reittien saittaus on ollut enemmän mun laji. Rakastan uusia paikkoja, kallioita ja yllätyksiä. Elän siitä kihelmöivästä tunteesta, kun lähden kiipeämään tietämättä reitistä tai paikasta mitään ja onnistun, osaamatta edes kunnolla jännittää. Matkalla ylös Djupfjordista kuitenkin oivalsin, että Baugenista oli tavallaan tullut mulle projekti. En halunnut mitään enemmän, kuin onnistua edes jossain.

Oon kirjoittanut Baugenista aikaisemminkin. Välillä suorempaankin, mutta myös kaarrellen sen tosiasian ympärillä, että Baugenilla kiipeily on aina ollut mulle todella vaikeaa.

Norja-1-8

Norja-1-10

Mun reissut Baugenille ovat olleet toinen toistaan hankalampia. Ensimmäisellä kerralla hekumoin kevättalven maisemista, mutta vasta totuttelin kevään ensimmäisiin metreihin ja Baugenin kiipeilyyn. Toisella kerralla olin aivan liian väsynyt edes ymmärtääkseni missä olin. Viime kesänä jätin köydenmitat kesken jo alkumetreillä, luovutin auringon paahdettua Baugenin tuliseksi hornankattilaksi.

Olen ollut pelokas ja uupunut. Ylimielinenkin.

Norja-1-9

I guess my other project is Ersfjordtraversen. In 2015 we did the Rörvika – Baugen hut leg with Emma. Now right after in 2017, I linked the hut to Zappfetoppen. Only Blåmannen ridge left! Oh, you’re supposed to do it one go? Well maybe 2020.

Norja-1-11

Mä pidän tietynlaisesta oivaltamisen hitaudesta. Siitä kuinka menneiden kesien kokemukset punoo toisistaan lopulta onnistumisen elämyksiä. Tällä kertaa osasin vihdoin kääntää aiempien vuosien pettymykset vahvuudekseni. Kiipesimme yöllä varjossa, viipyvän päivän paahteen vielä lämmittäessä Baugenin harmaata graniittia. Ja Lofooteilla alle kertyneet metrit lopulta hälvensivät kaiken sen epävarmuuden, jota olin purkanut itseäni vähätellen ja kämmenet jännityksestä hikoillen.

Jätin kamerankin pois ja keskityin vain oleelliseen.

Norja-29

Ulla rapping down in the morning sun from the infamous Flygande Hollander, 6am. Every bit as cool as the reputation. We also climbed Silhoutten – another dream come true.

Lopulta me lennettiin. Öisen Baugenin hiljaisuudessa, keskiyön auringon alla. Ja mahtavasta Baugenista tuli mulle vihdoin kokoaan pienempi vuori.

Norja-26

Baugen. I’ve always loved you but now I can finally call you mine. 💙