Elämää Yosemitessa

Nopeasti sitä muodostaa pieniä tapoja.

Laitan vesipullon yöksi aina samaan koloon takaikkunan alle. Pyyhin kasvot puhtaaksi päivän tomuista ja luen toposta seuraavan päivän reitistä kuvaukset niistä köydenmitoista, jotka on sovittu mulle kiivettäväksi. Kuuntelen samoja biisejä ennen nukkumaan menoa ja kirjoitan lisää rivejä runoon, josta tuskin koskaan tulee valmista julkaistavaksi.

Aamuisin juon vain yhden kupin kahvia kolmen sijaan.

Yosemite-9

Yosemite-3

Upper section of the grand Yosemite Fall. 7th tallest waterfall on the planet.

Yosemite-7

Mulla oli reilu viikko sitten syntymäpäivä. Täytin 37 ja muutin kuukaudeksi Yosemiteen isoon valkoiseen reissuautoon asumaan. Töissä kerroin, ettei mulle saa soittaa. Sanoin lähtiessäni, että musta tulee nyt hetkeksi kiipeilijän unelma, dirtbag. Ja siinä missä monet liki nelikymppiset yli kolmekymppiset naiset haikailee aina vaan ylellisempien matkakohteiden perään, mulle paras tapa viettää lomani on yksinkertainen kiipeilijän tai laskijan elämä luonnossa, teltassa tai pakettiautossa asuen.

Sielulle tekee välillä hyvää olla hetken pois siitä aikataulujen, monimutkaisten päätöksien ja vaihtoehtojen määrästä, jota normaali arki on. Nautin elämästäni ja työstäni, mutta vapaalla haikailen yksinkertaisempien asioiden äärelle, pois ylellisyyksistä. Pakussa tai teltassa elämästä tulee sarja suoraviivaisia valintoja ja pienistä asioista suuria iloja. Kotona kaupasta voi aina hakea nopeasti kaikkea ja vaatekaappi tursuilee päällepantavaa.

Pakussa jos jotain puuttuu, sitä ei vain ole.

Yosemite-13

Emma coming up one of the upper pitches of East Buttress, Middle Cathedral Rock.

Yosemite-5

Breakfast with view’s to the Yosemite Falls. The big white bag is NOT garbage, it’s our snacks!

Yosemite-1

Recipe: Quinoa, broccoli, olives, peppers, celery and (loads of) cheese. Pile everything. Add chili sauce. Accompany with preferably local beer.

Samat vaatteet käy päivästä toiseen. Ruoka tehdään niistä raaka-aineista mitä on jäljellä ja se on silti aina hyvää. Tekstiviesteistä tulee jälleen oiva tapa viestiä, eikä wifiä kaipaa kuin harvoin. Edellisestä suihkusta saattaa vierähtää päiviä, eikä itseään tunne silti likaiseksi. Laatikon pohjalle unohtunut avaamaton maapähkinävoi tai suklaapäällysteiset mantelit on pientä juhlaa ja muutaman päivän jossain haulbagin pohjalla pyörinyt lempipipokin tuntuu löytyessään kuin uudelta.

Arjen yksinkertaistuessa ajatuksille tulee paremmin tilaa vaeltaa vapaasti. Mieli voi rauhassa harhailla, havainnoiden Yosemiten kansallispuiston kauneutta.

Yosemite-1-2

Evening boulder sessions at the legendary Camp 4.

Yosemite-4

View’s to North Dome and Sentinel from the top of Manure Pile Buttress (aka Ranger’s Peak).

Yosemite-2

Bridalveil Fall and the Leaning Tower.

On kuin näkisin, tuntisin ja kuulisin kaiken paremmin.

Tuulen leikin jättimäisten, punarunkoisten Sequoia-puiden latvoissa. Aamun kullanhohtoisen valon majesteettisen El Capitanin Dawn Wallin sileää seinää vasten. Sinisten närhien leikkisät soidinmenot. Eväitä varastelevat oravat ja puiden katveessa verkkaisesti käyskentelevät karhut. Auringon välkehtivän valon lehmusten kevään vihreillä lehdillä. Mehiläisten hiljaisen surinan Half Dome Villagen verannan kaarnaisten kattoparrujen välissä. Valtavien koskien ja uljaana putoavien vesiputousten pauhuavan kohinan. Lämpimän tuulen iholla ja kalliohalkeamien pienet kiteet paljasta kämmenselkää vasten. Mustelmat jaloissa.

Illan viimeiset valonsäteet Half Domen pohjoisseinällä.

Luonnon äärellä sitä voi vaan olla.

Elää. Ja hengittää.

Yosemite-12

Stars in the sky. Climbers on the walls.

Emman blogista löytyy tarkempia vinkkejä autoretkeilyyn Amerikan länsirannikolla.