Stetind Sydpillaren

Jossain mun oikealla puolella virtasi vuoristopuro. Veden kohina kuului ihan läheltä, mutta joenuoma oli silti täysin näkymättömissä. Lenkkareiden alla vilisi kivet, juuret ja pari puolukanvarpuakin. Puolipilvistä, oli sääennuste sanonut. Olin päivittänyt sen eilen satoja kertoja odotellessani kelin kirkastumista Kjøpsvikiläisessä kahvilassa. Ja silti mä näin vain edessäni kävelevän Arnon selän.

Kaikkialla oli harmaata.

Stetind-100

The crew wondering where on earth the mountain is.

Kosketin kädelläni liki jokaista kiveä, jonka ohi kävelin. Kivien jäkäläinen, graniitinharmaa pinta oli kuiva. Polku jalkojeni alla oli kuiva. En nähnyt eteeni, mutten halunnut luovuttaa. Vaeltajia, jotka eivät olleet löytäneet edes Halls Fortoppia tuli vastaan pettyneenä yksi toisensa jälkeen, mutta itse Sydpillarenilta kuului vaimeita ihmisääniä. Joku oli siellä ylhäällä, vaikka mitään ei näkynyt.

Sinä päivänä kaikki mun aistit halus kiivetä.

Stetind-5Stetind-1

Olin käynyt täällä ennenkin. Vuoden päivät aikaisemmin olimme makoilleet Lean ja Pirin kanssa liki samoilla kallioilla suklaakakkua syöden. Tiesin, että suoraan edessä oli jyrkännettä ja jossain oikealla olisi uljas Stetind. Muistin omissa mielen valokuvissani miltä vuori näyttää, mutta nyt Stetindistä ei näkynyt edes ääriviivoja. Odotimme epätoivoisesti tuulen leikittelevän pilvillä edes sen verran, että näkisimme minne mennä.

Topossa lukee, että lähestyminen kulkee polkua ylös oikealle Halls Fortoppin suuntaan parisataa metriä. Polulta pitäisi osata kääntyä vasemmalle, kulkea pitkin vuoren rinnettä, halki sen lumisen kulhon, missä edellisellä kerralla oli vielä sulamisvesiputous. Siellä se olisi, Stetindin klassinen Sydpillaren.

Jos sen vain täältä kaiken harmauden keskeltä löytäisi.

Stetind-3

Nut tool can temporary double as a hiking axe. Suvi showing how.

Stetind-7

Ensimmäinen yritys seurata kummeleita ei vienyt mihinkään. Toi meidät vaan takaisin eväspaikalle odottamaan. Myöhemmin yritimme vielä toisenkin kerran.

Ja lopulta jossain siellä kaukana näkyi hennosti pilvipeitteen takaa Sydpillarenin uljas ääriviiva. Koko Stetindin huippu loisti edessämme täydessä auringonpaisteessa. Alle jäävän laakson äärettömyys oli vaihtunut alapuolellamme olevaan pehmeän untuvaiseen pilvivaippaan. Se sama harmaus, joka vain hetkeä aikaisemmin oli lannistaa kaiken toivon mitä meillä oli, oli nyt kuin uni alapuolellamme.

Niin kaunis, ettei sanoja ole.

Stetind-12Stetind-14

Viime kesänä mulla oli mahdollisuus kiivetä kolme hyvin saman tyyppistä, todella upeaa Eurooppalaista klassikkoreittiä, jotka kaikki veivät ihan oikean vuoren huipuille. Sellaisille vuorille, joita lapset piirtää koulutehtäviinsä ja graafikot logoihin. Piz Badilen pohjoisharjanne sekä Salbitschienin ja Stetindin eteläharjanteet. Ja siinä missä Alppien seinät on vuosien saatossa lyöty täyteen pultteja ja pulttiankkureita, Sydpillarenilta löytyy vaan muutama vanha pitoni. Pohjois-Norjalainen kiipeilyetiikka on aina lämmittänyt mun sydäntä.

Ja se tekee Stetindistä mulle vuorista sen rakkaimman.

Stetind-11Stetind-19

Stetind-8

Suvi and Saara both led ALL pitches of Sydpillaren. Impressive job ladies!

Stetind-20Stetind-22

Stetind-101

Brief is the light. The sunset on top of Stetind was beyond magical. Photo by Arno.

Stetind-25

Oon oppinut rakastamaan Sydpillarenin kaltaisia pitkiä päiviä. Päiviä, joina voin edetä helpohkoa maastoa niin tehokkaasti, turvallisesti ja nopeasti kuin suinkin osaan. Eri tekniikoita yhdistellen, simuloiden, liidaten blockeina, jäämättä ständeille haaveilemaan. Senjalla olin vielä liian hidas, Salbitilla, Badilella ja Stetindillä jo hieman nopeampi. Nautin, kun voin tutun kaverin kanssa kiivetä satojakin metrejä pysähtymättä, etsien aina tarkoin harkiten paikan jalalle tai kädelle. Voin varmistaa juuri niin harvoin kuin uskallan, mutta kuitenkin niin usein, että varmistukset riittävät pitämään molemmat kiinni seinässä. Kunhan kumpikin tietää, ettei tipu.

Ei ikinä, koskaan tipu.

Stetind Descend from Liisa Revontulia on Vimeo.

Ensimmäisten aamuyön auringon säteiden osuessa Stetindin kylkeen me oltiin jo alhaalla. Juoksin kohti autoa, ohi niiden samojen polkujen, kantojen ja juurien kuin ylös mennessäkin. Mun mieli oli väsymyksestä tyhjä. Ja sydän täynnä iloa.

Sydpillaren oli yksi niistä päivistä vuorilla, jolloin kaikki oli hyvin.

Stetind-47


Stetind tai Stetinden (luulajansaameksi Stáddá) valittiin vuonna 2002 Reiseradioenin äänestyksessä Norjan kansallisvuoreksi. Stetinden on kauneudessaan ja jylhyydessään poikkeuksellinen vuori. Stetindin kakkoshuipulle, Halls Fortoppille kulkee vaelluspolku. Varsinaiselle huipulle ei pääse ilman kiipeilyvarusteita, tai asianmukaista opasta.

Stetind-54

Sydpillaren on vaikeudeltaan lähempänä Lofoottien 6a -vaikeusastetta, kuin esimerkiksi Baugenin tai Kustavin 6a:ta, varsinaisten kruksien ollessa suhteellisen epäjatkuvia. 5+ köydenmitat ovat monessa kohtaa ehkä jopa haastavampia, kuin greidilliset kruksit. Sydpillaren on yli 500m pitkä ja siltä poistuminen tapahtuu Normalveieniä pitkin, joka voi väsyneenä olla pitkähkö rupeama. Meillä meni kokonaisuudessaan noin 14-15 tuntia, joista osa kelin kirkastumisen odotteluun ja osa norjalaisten perässä (!!) jonotteluun. Suurimman osan ajasta pääsimme etenemään normaalisti. Olen kuullut Sydpillarenin vieneen jopa vuorokauden, joten suhtauduthan vuoriin aina asianmukaisella kunnioituksella ja varmistat kokonaisvaltaisen taitotasosi riittävyyden.

Sydpillaren on vain yksi lukemattomista Stetindin ja Narvikin alueen klassikkoreiteistä. Lisää tietoa alueen kiipeilystä löytyy Dancing on the Devils Dancefloor -toposta tai Stetind Sydpillaren -miniguidesta. Miniguide on brittiläistä tuotantoa ja brittigreidillä Sydpillaren E1 5b. Konversiotaulukko löytyy vaikkapa Wikipediasta.

Stetind-55

Kirjoittajan huomio: Mietin välillä voiko aiheista, kuten simulointi edes kirjoittaa. Simulointi voi olla oikeasti todella vaarallista, mutta se on kuitenkin tekniikka, jolla on paikkansa isompia reittejä kiivettäessä. Kiipeily on vaarallinen laji ja vaikkakin useimmat reitit on kiivettävissä suhteellisen turvallisesti, kiipeily vaatii osaamista sekä riskien ja olosuhteiden analysointitaitoa. Tunnethan siis tietosi ja taitosi ennen kuin otat esimerkkiä tai inspiraatiota blogeista, kirjoista, mediasta tai kavereiden jutuista. Näiden kaikkien antamat tiedot on lopulta aina vajaita, eivätkä ne koskaan voi toimia täysivaltaisina oppaina tai ohjeina. Liikut ja kiipeilet aina omalla vastuulla.