Olhavan Juhannus

Hikoilin juhannusyönä mun ikivanhassa kolmen vuodenajan makuupussissa helteistä ja huonosti nukuttua yötä. Herätyskello oli soimassa aamuvarhain, jo ennen seitsemää. Hiivin vaivihkaa ylös teltasta vieressäni nukkuvan Lauran ohi kokeilemaan miten yhtenä Olhavan vuoden vilkkaimmista päivistä onnistuisi kiivetä hieman normaalia enemmän.

Edellisen kerran vedimme Arnon kanssa vähän tavallista pidemmän päivän liki autiolla Olhavalla viime vuoden toukokuussa. Tuon kylmän ja sateisen lauantain olosuhteet poikkesivat juhannusaatosta täysin. Nyt telttapaikalta heräili kymmenittäin muita juhannuksen viettäjiä ja korventava aurinko alkoi polttaa laatalla heti puoliltapäivin.

Oli Suomen Juhannus, mutta lunta ei satanut nimeksikään.

Olhava-10-4

Lea following Suvi’s lead on detour variation for Kimpen Ulkonema (5+).

Olhava-10-3

Olhava-16

 

Pitkät päivät Olhavalla tuovat mukanaan ripauksen sitä vuolasta pitkän reitin kiipeämisen virtaa, jota Suomessa on muuten niin vaikea tavoittaa. Omat liidivuorot jää taakse yksi kerrallaan ja kakkostellessa pääsee unohtumaan ajatuksiinsa. Reilu vuosi sitten tein vielä töitä sen kanssa, että uskalsin lähteä Olhavalla liidaamaan. Pelkäsin varmistusten riittämistä, köysidragia ja epäonnistumista. Jo tuo yksi pitkä päivä kuitenkin arkisti Olhavalla kiipeilyn siten, ettei niitä reittejä enää samalla tavalla mieti. Sitä menee vaan ja luottaa itseensä.

Kiipesimme laatan reitit ensimmäisenä, jottei ne jäisi viime vuoden tavoin väsyneenä kokonaan välistä. Reittien valinnassa panostimme laatuun. Jo pelkästään laatan kuusi klassikkoa – Kantti, Suuri Leikkaus, Salama, Ukkosenjohdatin, Ruotsalaisten reitti ja Josse olivat käsittämättömän hieno tapa viettää kesäinen aamupäivä. Lopetimme kiipeilyn alkuillasta likkojen huhuillessa trangiapitsalle ja juhannusskumpille. Oli mukava päättää päivä virkeänä ja hymy huulilla, takana liuta toinen toistaan upeampia reittejä.

Osasimme ottaa kiipeilyn viime vuotta rennommin, tekemättä päivästä itsellemme numeroa. Hengailimme välillä laatalla kahvimukit kädessä ja otimme aurinkoa. Ihailimme Mansen upeiden naisten rohkeaa kiipeilyä, söimme lounasta ja saatoimme ottaa yhdet välioluetkin. Suoranaista tavoitetta meillä ei ollut, kiipesimme vain vähän enemmän matkaa kuin tavallisena Olhavan päivänä. Vailla kiirettä.

Olhava-20

Päivi cruising up Miehuuskoe (6c). Lately I’ve witnessed so many amazing women send this route it should perhaps be renamed to Mrs. Robinson.

Olhava-11-2

Lea sending Puntari (5+). One of the best grade five routes in Olhava!

Olhava-18

The other Päivi enjoying Kantti (6a+). Belayed from the top by her very own daughter. Special.

Useamman reitin päivää suunnitellessa aamun ensimmäiset liidivuorot kannattaa päättää etukäteen, että mahdollisesti vielä hieman unelias liidaaja pääsee heti kiinni kiipeilyn rytmiin. Aloitimme päivän laatalta, jatkoimme helteiselle Riippuvien Puutarhojen sektorille ja lopetimme Kaareen. Kiipesimme reitit suunnilleen vuorotellen ja kakkostelimme aina kaiken. Juhannuksesta huolimatta emme joutuneet jonottamaan, ruuhkat jakautuvat pääosin hieman helpommille linjoille tai tiukempiin yläköysiin.

Matkan tekemisen tunnelmaan pääsee jo kiipeämällä muutaman reitin enemmän kuin yleensä, mitä ikinä se sinulle tarkoittaakaan. Meille se tarkoitti molempina kertoina arviolta noin viiden sadan metrin päivää.

Suosittelen kokeilemaan!

Tour de Juhannus 2016: Salama, Ukkosenjohdatin, Suuri Leikkaus, Kantti, Josse, Ruotsalaisten Reitti, Puntari, Riippuvat Puutarhat, Sammalränni, Kehrääjä, Vekaran Variaatio, Siideri ja Kaari.

Toukokuu 2015: Teacher, Rolling Stones, Flying Stones, Lovitorven Reitti, Alppitorvi, Kehrääjä, Erikois-A, Vekaran Variaatio, Hylly, Mänty, Kaari, Kimpen Ulkonema, La Bamba, Honey, Stereoidi, Milkki, Puntari, Nakke Nakuttaja ja Sammalränni.

Viime vuoden lista on luultavasti osin puutteellinen. Päivien kokonaispituus perustuu epämääräisesti köydellä mitattuihin arvioihin.

Olhava-30

Taivaankannen liekit. Revontulia Olhavalla. From April.