Etelän kesä, punkit ja kärpäset tekee innolla tuloaan. Puut on isoilla hiirenkorvilla ja jokainen trädiä harrasteleva sunnuntaikiipeilijä lienee jo ainakin kerran kuullut Taivassalon sillan vienon kutsun. Käsijammeja, kokovartalopainia ja kivuliaita sormilukkoja. Kustavin kesä tarjoaa jokaiselle jotain.
Onko seiskat sulle vielä vähän liikaa, mutta vitosilta on haasteet loppuneet? Alta löytyy inspiraatioksi Kustavin parhaat kutoset kolmessa eri koossa. Lyhyille reiteille jaksaa kantaa mukanaan kaverinkin räkin jos kutosilla rymyäminen jännittää vielä liikaa. Astetta nössömpi ottaa messiin myös pädin, ettei nilkkoihin satu jos tipahtaa ekalta metriltä.
Ja jotta ravitsevat eväät ei olisi koskaan liian kaukana, joidenkin suositusten yhteyteen on merkattu lähin munkkimesta.
Käy kimppuun!
Käsikokoista halkeamaa:
Säkkipilli, 6-, Hopiavuori. Kustavin kiistaton klassikko, lukemattomien kiipeilijöiden ensimmäinen trädikutonen. Ajoittain Säkkipillin juurelta saattaa pongata myös Crocsin tai pari, kenkävalinta tarjoaa haastetta myös edistyneemmälle kiipeilijälle!

There’s no Violin at Hopiavuori yet but Säkkipilli (6-) plays almost as nicely.
Lumikko, 6, Kräkiniemi. Aikaisempina kesinä Lumikko lymyili ovelasti puun takana, mutta viime kesänä tuo ujo pienpeto uskalsi tulla pois piilostaan. Ennen Rahin risteystä kannattaa poiketa Talouskaupalla munkeilla, Lumikkokin tykkää sokerista.
Pasuuna, 6, Hopiavuori. Kutosen käsihalkeamista haastavin, Hopiavuoren paraatipaikalla sijaitseva Pasuuna on varsinainen mestariteos. Hulvattoman upeaan käsijammailuun hurahtaneet saa muutaman lisäjammin vetämällä alkuun pätkän Dead Ringersia.

Pirjo just can’t get enough of jamming. Dead Ringers variation to Pasuuna (6). Photo by Lea.
Leveämpää räppänää:
Yhtä Juhlaa, 6-, Hopiavuori. Ensioffariksi suosittelisin vaikkapa Isoniitun Kaunokaista, mutta Hopiavuoren Yhtä Juhlaa on myös varsin hieno lajissaan. Hopian oikean laidan mukava kutosten tripla – Yhtä Juhlaa, Trumpetti ja Hopeaseppä (käsikokoa!) saavat harmillisen vähän nousuja Säkkipillin kerätessä jonoa.
Hullu Hevonen, 6, Pohjavuori. Jammi.netin topo kertoo Hullun Hevosen saavan feissarit hirnumaan epätoivosta. Leveämpien halkeamien ystävät taas hirnuvat Hullulla Hevosella onnesta. Munkit mukaan Vartsalan Vanhalta Koululta.
Kylmä Hönkä, 6+, Hopiavuori. Kokovartalopainia kaipaaville Kustavin kutosen offareista ehkä se haastavin. Hopian suurten legendojen mukaan Kylmä Hönkä on ensinoustu vaelluskengillä. Itse suosin kalsareita trikoita.
Suloisia sormijammeja:
Peura, 6-, Isoniittu. Nostalgia-sektorin helmi Peura on kuin kolme reittiä yhdessä! Kannattaa tikata lisäreeniksi myös Nostalgian toinen upea sormidisko, Soul Sisko. Maakuntamatkailija noutaa munkit mukaan Isoniittuun Kustavin Savipajalta.

Nostalgia at Isoniittu. Home of also Peura and Soul Sisko, both 6-.
Metsähunaja, 6, Pohjavuori. Hitusen herkempi mutta sitäkin makeampi dihedraali Pohjavuoressa, ihanaisen Vartsalan lossimatkan päässä.
Isi Rider, 6+, Hooperinvuoren huikea sormiseikkailu. Hooperinvuori ja Pohjavuori on molemmat mukavia alkukesän kallioita, aurinko lämmittää viehkosti puiden välistä, kukat kukkii ja kallioiden päällä kelpaa lepuuttaa sieluaan. Hooperinvuorelta löytyy tikattavaksi myös mausteinen Lohikäärmetee (6).
Jostain sieltä väliltä:
Vappuheila, 6-, Hopiavuori. Vappu meni jo, mutta heiloja on jaossa myös Helluntaina.

The fierce Vappuheila (6-) at Hopiavuori.
Mukavaa alkanutta kesää kaikille! Muistakaa ristiintarkistus ja kypärät!
Kustavi Rock! -blogin laajempi näkemys Kustavin Top 40 – reiteistä.

Cherish every possible sunset outdoors. It makes your heart smile more.
Hieno lista, kiitos Liisa! 😊 Muistanko väärin, vai olisko Lumikko sormihalkeema?
Lumikko taitaa kans olla vähän rajatapaus, jostain sieltä väliltä! 🙂
Lumikossa oli alussa pari käsijammia ja sen jälkeen sormien pieksentää ainakin mun räpylöillä. Hieno lista. Iso osa löytyy tän kesän to-dolta 🙂
Kiitos Markku! Juuri näin, monipuolinen helmi. Hyviä lähetyksiä sun to-dolle, upeita linjoja jokainen!
Nämä listat on tosi hankalia ja ihania. Sitä alkaa muistella nousuja ja varsinkin niitä kuutosalkuisia, jotka on kiivennyt useampaan kertaan. Oma listani : Pasuuna 6, upeata kruisailua. Merihylly 6-, aina ilmava. Majakka 6, elegantia. Le vaporisator 6, hengästyttävä rusennus. Strontium 6-, kallion pyöreys lumoaa. BMF 6- ilmava ja tyylikäs. Dum-Dum 6-, räjähtävä ja raaka. Listasta huomaa, että Riskeläisvuori on ehkä minulle se kaikkein tärkein.
Upea lista Eljas! Ja kiitos kommentista. 🙂 Riskeläisvuori on todella hieno, mutta jostain syystä jää itsellä aina Kustavin tien oikean laidan kallioiden varjoon. Otankin asiakseni jollain tämän kesän reissulla kiivetä ne joita en oo listaltasi vielä kiivennyt, siellä oli pari mulle tuntematonta helmeä. Iso kiitos myös Eljas kaikesta siitä arvokkaasta työstä jota olette tehneet Kustavin kehittämiseksi!
Kiitos itsellesi hyvästä blogista. Palasin juuri Bohuslänistä ja tekstisi ja kuvat toivat hyvin esiin sen alueen hienouden. Kustavin kehittäminen on ja varsinkin sen alkuvuodet olivat maagista aikaa. Silloin ei tehnyt mieli edes kiivetä ennen kuin oli harjannut vähintään tunnin. Nykyään sitä katsoo tyytyväisyydellä, miten kiipeilijät ovat rakastuneet Kustaviin. Reitti, jonka saatoin puhdistaa kauan sitten, elää nyt omaa elämäänsä tarjotessaan seikkailuja yhä uusille ihmiselle. Itse kahlaan edelleen läpi reittejä eri kallioilla ja koen löytämisen tunteen kallioilla, joita en ole ollut kehittämässä. Hyvää kiipeilykesää kaikkille lukijoille.