Euroopan Pitkiä Reittejä

Mä rakastan kiivetä pitkiä reittejä. Kivet, puut ja purot loittonevat kun köydenpituus toisensa jälkeen jää taakse. Maankamarasta tulee toinen horisontti, joka on metri metriltä kauempana, kaukana jalkojen alla. Korkealla maan pinnan yläpuolella mun helppo keskittyä vain olennaiseen – seuraavaan liikkeeseen, tuleviin ja menneisiin varmistuksiin tai reitin lukemiseen.

Pitkillä reiteillä tunnen olevani vapaa, enkä enää pelkää pudota. 

Pitkiareitteja-18

Multi-pitch -reiteissä mua kiehtoo kokonaisuus, joka tekee niistä aina pikkasen isomman seikkailun kuin peruslauantaista Ketaranvuorella. Pitkien reittien pääseminen on harvoin kiinni vain siitä, mihin kukin yksilönä pystyy. Onnistuakseen täytyy olla hyvä suunnitelma, kelvollinen sääikkuna, toimiva köysistö ja hippusen tuuria. Ensimmäinen oikea monen köydenpituuden reittini oli To Menn og Et Foster -jääputous Rjukanissa keväällä 2013. Sen jälkeen pitkiä reittejä on kertynyt nelisenkymmentä – pääosin Norjassa, mutta myös Alpeilla ja Jordaniassa.

Listasin alle muutamia mukavia (5c-6b) multi-pitch -reittejä ympäri Eurooppaa. Valitsin reitit linjan hienouden, helpon lähestymisen, upeiden maisemien tai ihanien muistojen perusteella. Osa on helpompia sporttireittejä ja osa pääosin luonnollisesti varmistettavia klassikoita.

Voin suositella jokaista lämpimästi!

Pitkiareitteja-6


Vestpillaren 6 (Trad, 475m, 12 KP) – Presten – Lofootit, Norja

Lofoottien klassikko, Prestenin Vestpillaren, on ehdottomasti yksi Euroopan parhaista monen köydenpituuden reiteistä. Horisontissa siintää Lofoottien upea saaristo, reitti on suhteellisen jatkuva ja alusta liki loppuun saakka laadukasta kiipeilyä.

Pitkiareitteja-4

Vestpillaren on pääosin trädivarmisteinen reitti, mutta reitin ensimmäisillä Storhyllanille johtavilla köydenpituuksilla on pulttiankkurit.

Reitin vaikeusasteet ovat 1. 5+, 45m. 2. 6-, 40m. 3. 6, 50m. 4. 5-, 20m. 5. 4, 30m, Storhylla. 6. 6-, 45m, 7. 6, 45m. 8. 5+ 40m. 9. 6, 40m, The Slanting Corner. 10. 4+, 30m. 11. 5 35m. 12. 3 55m. Storhyllanin köydenpituuden voi melko vaivatta jakaa osaksi 4. ja 6. köydenpituuksia.

Pitkiareitteja-5

Lisätietoa reitistä löytyy mm. Rockfaxin nettisivuilta http://www.rockfax.com/databases/r.php?i=27567 tai Chris Craggsin jaThorbjørn Enevoldin kokoamasta loistavasta Lofoten Rock topokirjasta.

Via Finlandia 6b (Mixed, 150m, 6 KP) – Torre Grande – Dolomiitit, Italia

Pitkiareitteja-9

Lauri approaching Torre Grande of Cinque Torri. Dolomites, Italy.

Matti A. Jokisen Dolomiittien Torre Grandelle vuonna 1959 ensinousema Via Finlandia on merkittävä osa suomalaista kiipeilyhistoriaa. Via Finlandiaa kiivetessä Matti A. Jokisen kertomukset epämukavista terasseista, kiemurtelevasta linjasta ja varmistukseen käytetyistä onkaloista herää eloon. Moderneilla varusteilla Dolomiittien jylhyydessä kiivetessä ei voi kuin huokailla kunnioituksesta aikansa suurten urotekojen edessä. Se rohkeus, sisu ja intohimo mitä viisikymmentäluvun varusteilla on vaadittu Via Finlandian kiipeämiseen hakee suomalaisen kiipeilyn tarinassa edelleen vertaistaan.

Pitkiareitteja-11

Torre Granden seinää halkova Via Finlandia on pääosin pultein ja haoin varmistettu reitti. Ainakin syksyllä 2014 kaikki reitin ankkurit olivat riittävästi pultattuja. Jatkojen lisäksi meillä oli mukana pieni trädiräkki mieltä rauhoittamassa, jota myös käytimme. Reitin vaikeusasteet ovat 1. 4, 15 m. 2. 6a, 35 m. 3. 6b, 25 m. 4. 6b, 20 m.  5. 6a, 25 m. 6. 4/5, 30 m.

Pitkiareitteja-12

Matti A. Jokisen oma selostus Via Finlandiasta löytyy Helmikuun 2009 Kiipeilylehden 50-vuotisartikkelista. http://climbing.fi/lehdet/2009/KIIPEILY_2_09.pdf.  Artikkeli löytyy sivulta 24 eteenpäin ja Matti A. Jokisen oma reittiselostus on sivulla 27. Suosittelen nostalgiannälkäisille Dolomiittien matkaajille myös Matti. A Jokisen jo 1961 julkaistua kirjaa Alppien Seinämillä.

Via Moonbears (Sport, 250m, 5c, 9 KP) – Piccolo Dain – Sarca Valley, Arco, Italia 

Hieman edeltäviä helpompi Via Moonbears sijaitsee Piccolo Dainilla, Arcossa. Samalla seinällä on suositumpi Amazzonia, jolle Via Moonbears tarjoaa mukavan ja ehkä hieman ruuhkattomamman vaihtoehdon. Reitti on vaikeudeltaan 5c ja se oli mulle ensimmäinen pitkä reitti jonka liidasin kokonaan itse. Arco on melko helppo paikka vitosia liidaavalle multi-pitch aloittelijalle, pultattuja pitkiä reittejä on lukemattomasti ja pitkien päivien jälkeen laakson kylistä löytyy jäätelöä, hyvää Proseccoa sekä ihanaa italialaista ruokaa.

Pitkiareitteja-7

Lea coming up Via Moonbears over Sarca Valley, Italy.

Via Moonbears on kokonaan pultattu ja siltä on upeat maisemat Sarcan laaksoon. Reitin vaikeusasteet ovat 1. 4a. 2. 3a. 3. 4a. 5. 4c. 6. 5b/5c. 7. 5b/5c. 8. 4a. 9. 5b/5a. 10. 5a/4a.

Telendos – Kalymnos, Kreikka

DSC02256

Viime kesänä Lea houkutteli minut Kalymnokselle sporttikiipeilemään kaunein puhein pitkistä reiteistä ja hyvästä ruuasta. Yhtenä helteisenä aamuna otimme veneen Telendokselle, nukkuvan prinsessan luolalle ja kiipesimme auringon paahtaessa Wings for Lifen (Sport, 5c, 250m, 12KP). Minun oli tarkoitus lisätä reitti listaan, mutta faktoja tarkistellessani havahduin reitin pulttauksen menneen ilmeisen huonoon kuntoon.

Pitkiareitteja-2

Lea on Wings for Life in afternoon heat. Beer tasted superb after this furnace!

Kalymnokselle on kuitenkin avattu useita muita uusia ja helppoja pitkiä linjoja. Viimeisimmät tiedot löytyy climbkalymnos.com sivuilta.

Voie Frison-Roche (Sport, 6a, 200m, 6 KP) – Brevent – Chamonix, France

Mietin pitkään Papillonin harjanteen, Cocher Cochonin, Frison Rochen tai Poeme a Lou’n välillä, mutta päädyin lopulta listaamaan Voie Frison Rochen. Reitti on ajoittain todella ruuhkainen, mutta myös yksi helpoiten lähestyttävistä multi-pitch -reiteistä Chamonix’ssa. Hissillä ylös Breventille, lyhyt lähestyminen, viisi tehokasta köydenmittaa ja hop vaan kylmälle juomalle Breventin yläasemalle.

Frison Roche on pääosin pultattu, mutta meillä oli varuilta mukana muutama kamalotti. Reitin vaikeusasteet ovat 1. 6a, 45m. 2. 5b, 35m. 3. 5c, 30m. 4. 6a, 40m. 5. 2, 20m, pieni polku. 6. 5c, 30m. Köydenmitoista viimeinen on hienoin!

The last corner pitch of Frison-Roche. Photo by Suvi.

Lisätietoja Frison-Rochesta löytyy (ranskaksi): http://www.camptocamp.org/routes/54206/de/brevent-voie-frison-roche

Olen kiivennyt Chamonix’n alueelta lukuisia helpompia klassikoita, mutta yhtään niistä en ole rakastanut niinkuin Norjan ja Sveitsin linjoja. Chamonix paikkana on upea ja jäätiköineen kokonaisvaltainen kokemus, mutta ihan vielä en ole löytänyt jalkojeni ja käsieni alle sitä klassikkoa, joka olisi saanut minut täysin hullaantumaan. Ehkäpä Enversin alueen reitit tai jopa unelmien Gran Capucin syventävät pienen ihastuksen syväksi rakkaudeksi.

Motörhead 6a+/6b (Mixed, 500, 14 KP) – Eldorado – Bernin Alpit, Sveitsi

Motörhead tuli aikanaan tietoisuuteeni UK Climbingin ”Euroopan Top 10 Multi-Pitch -reitit, jotka ovat matkustamisen arvoisia” -artikkelin ansiosta. Motörhead sijaitsee Eldoradossa, Sveitsissä Grimselin solan lähistöllä. Eldorado on paikkana häikäisevä –  Grimselin solan vanha pato, lähestymisen tunnelit sekä vesiputoukset luovat reitille hieman elokuvamaisen lisätunnelman.

Suvi coming up P8 of Motörhead.

Motörheadilla on siellä täällä pultteja ja kaikki reitin ankkurit on pultattu. Suurin osa reitin kiipeilystä on kuitenkin trädikiipeilyä. Osa reitin kiivenneistä poistuu laskeutumalla reittiä pitkin, me tulimme Grimselin solan puolelta alas jalan (yksi lyhyt laskeutuminen). Mötorheadin köydenpituuksien vaikeudet ovat 1. 4a. 2. 5c. 3. 6a 4. 4b. 5. 5a. 6. 5c. 7. 6a. 8. 6a+. 9. 4b. 10. 5b. 11. 5c. 12. 6a. 13. 5c. 14. 4a. Topo-kirjassa jokainen köydenpituus on greidattu plussan korkeammalle. Omasta mielestäni reitin haastavimmat köydenpituudet olivat heti alussa, hieman rannari kakkosköydenpituus ja jatkuva kolmospitsi.

Pitkiareitteja-17

Lisätietoja Motörheadista ja Eldoradosta löytyy esimerkiksi (ranskaksi). http://www.camptocamp.org/routes/54199/fr/grimsel-brunberg-eldorado-motoerhead tai Schweich Plaisir West opaskirjasta: http://www.ukclimbing.com/logbook/book.php?id=227. Samalta seudulta löytyy lukemattomat määrät myös muita klassikoita.

Viime aikoina olen yllättänyt itseni haaveilemasta Ranskan Verdonin rotkolaakson jylhistä seinamistä. Listalta puuttuu Verdonin kiistaton klassikko – La Demande (6a).