Korouoma

Sanovat, että putousjään kiipeäminen on aina vain sitä samaa. Yhtä loputonta hakkujen paiskomista jäähän, jokainen liike edellisen toistoa. Siirrä jalkaa, toista, swingaa vasen, oikea ja anna mennä kunnes pelottaa niin paljon, että on aika ruuvata. Työnnä ruuvi alkuun ja kierrä kammesta, klippaa jatko, klippaa köysi ja jatka eteenpäin. Jokainen metri on kuulemma kiinni vain siitä, kuinka kauan jaksat roikkua hakun varressa.

Ja silti jokaisen jääkauden alussa vatsanpohjassa kihelmöi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Henna on Ruskeavirta last Spring. She’s awesome!

Jääkiipeilystä nauttiakseen on oltava kai pikkasen kaheli, mutta kun sille ojentaa palan sydäntään se avaa portit aivan uudenlaiseen talven ihmemaahan. Vapaana roikkuvat puikot muodostavat hennon sinertäviä verhoja, valkea huurre peittää jään viereisen vihreän sammalen ja harmaan kallion. Vesi muodostaa vuoroin vahvoja pilareita ja vuoroin heikkoja, heliseviä kristallikruunuja jotka murtuvat pienimmästäkin voimasta. Ja se tekniikka, jonka tarvitset, onkin kykyä lukea jäätä, olosuhteita ja omia taitoja.

Jokainen jääputous on hiljalleen muodostunut tarina sen syksyn sateista, talven pakkasjaksoista ja veden virtaamasta. Pehmeä, parin pakkasasteen jää on kuin unelma, hakku uppoaa jäähän vartta myöten yhdestä napakasta iskusta ja pysyy siinä hievahtamatta, kuin ankkuri. Pakkasjää on kovaa kuin timantti, se halkeilee isoina laattoina, eikä anna sulle lainkaan armoa. Uusi, kallion peittävä ensijää on kuin houkutteleva, vaarallinen viettelys. Hädin tuskin varmistettavaa, mutta silti niin kutsuvaa. Jää on aina hieman toisenlaista kuin eilen, toissapäivänä tai edellisenä talvena.

Ja jos putous ei ole muuttunut, mennyt kesä ja syksy on tehneet susta toisenlaisen kiipeilijän. Joko jää on erilaista, tai olet itse erilainen.

Korouoma-2-5

Korouoma-11

Revontuli Fall this January. It’s very fat this year. Go climb it.

Viime talven jälkeen ripustin hakut naulaan täynnä tarmoa, ylpeänä taakse kertyneistä metreistä. Ensijäiden alla etelän kesän pituus kuitenkin taas muistutti itsestään. Talven ensimmäiset liidit olivat hauraita, aivan kuin olisin opetellut kaiken taas alusta. Jokainen ruuvi oli liian lähellä toistaan ja ote hakusta niin jännittyneen kireä, että sormia paleli. Ja lopulta, kuin hiljaa hiipien, ne menneen talven taidot palailee jostain muistin sopukoista. Rentous, oikeanlainen swingi ja syyslomalla ollut itseluottamus.

Korouoma-16

Me piipahdettiin Emman kanssa viikko sitten nopeasti pohjoisen putouksilla Korouomassa. Hiihdimme harmaan taivaan alla Pajupuron autiotuvalle yöksi, sulattelimme lumesta itsellemme juomavettä ja nukuimme aamulla vähän liian pitkään, valon puolelle. Totuttelimme armottomaan pakkasjäähän Jaskalla sekä Revontulella ja oltiin rotkolaakson hiljaisuudessa ihan kaksin vaan.

Nauttikaa tän talven jäistä! Niitä on vielä, ainakin hetken verran.

Korouoma-3-4


Korouoman suojelualue sijaitsee Posiolta noin 30 kilometriä Rovaniemen suuntaan. Metsähallitus on hiljaittain julkaissut Korouoman jääputouksista kartan, joka listaa jääputouksien lisäksi niiden ensinousijat. Kartta löytyy metsähallituksen sivuilta: http://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Esitteet/korouoma-jaaputoukset.pdf.

Korouomaan oli avattu uusi, 5 kilometrin mittainen rengasreitti Koronjää, jonka vasen haara johtaa suoraan Revontuli, Tuulentie ja Jaska Jokunen -putousten luo.

Lapin Kansan artikkeli Korouoman jääkiipeilystä. Juttu on julkaistu myös Pohjolan Sanomissa (ei vaadi tunnuksia): http://www.pohjolansanomat.fi/lappi/korouoman-pelottomat-jaakiipeilijat-katso-video/

Korouoman talvikiipeilyn löytäneen Leo Määttälän vuonna 1999 kirjoittama historiikki jääputouksista ja niiden ensinousuista: http://www.mountainshop.fi/?page_id=1220.

Korouoma-4-4

Emma on steep(ish) snow. She’s awesome too!