Vuoden päivät

Se oli yks niistä monista lapsuuden jouluöistä Rovaniemellä, kun Radio Mafialla soi postikortein annetuilla äänillä kasattu biisien Top 500. Istuin omassa huoneessani, ja jossain listan kohdalla kymmenen soi Metallican One. Eteläisen Lapin sysimustalla taivaalla loimusi mitä upeimmat revontulet. Tai niin mä sen ainakin haluan muistaa. Ajalla on taipumus sekoitella tapahtumat pitkin elämän janaa niin, että lopulta mieleen painuu vain tunteita ja merkityksiä, ei niitä ihan tarkkoja ajankohtia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Wish upon a frozen star. Näsijärvi, Tampere.

Aloitin oman blogin tämän vuoden toukokuussa. Vielä kuukausia myöhemminkin mua vähän jännittää antaa palasia itsestäni maailmalle, mutta voi kuinka pidänkään kirjoittamisesta. Osa sanoista on helpompia, osa kompastelee jossain väsyneen proosan karikoilla ja osa jaksaa lentää omilla siivillään. Jokainen niistä on kuitenkin arvokas muisto kuluneelta vuodelta. Pieni pala omaa tarinaani matkailijana, kiipeilijänä, sanan taitoja vasta harjoittelevana kirjoittajana ja ystävänä.

Storstolpan. Somewhere along Ersfjordtraversen. Photo by Emma.

DSC04869

Lea on the approach to Stetind, Northern Norway.

HappyNewYear-6

Suvi and the satellites of Mont Blanc du Tacul, Chamonix.

Mun onneni on, etten kulje matkoillani yksin. Saan kutsua ystävikseni ihmisiä, jotka uskaltaa sanoa jokaiselle hullulle idealle leveästi hymyillen ”Mennään vaan.” Lähekkö draikkaamaan aamulla ennen töitä jos leivon keksejä? Mennäänkö hei Kolille vaeltaan, siellä on ehkä vähän pimeetä kun on Marraskuu? Kiivettäiskö pitkä päivä Olhavalla vaikka saattaa sataa? Miten ois tää Ersfjordtraversen, jos mennään yöllä saman tien ku saavutaan Kvaloyalle? ”Mennään vaan”.

Kiitos rakkaat, kun lähdette ja kutsutte mukaan seikkailuun. Iso kiitos myös sulle siellä ruudun takana, joka luet blogiani ja annat aikaasi mun kuville ja ajatuksilleni. Ja kiitos teille kaikille, jotka ovat kertoneet kuinka mun satunnaiset sanat on innostaneet teitä omilla poluillanne.

HappyNewYear-2

Piritta at Helvetinjärvi National Park in early January.


Ja niin se Radio Mafia. Sen Top 500 ohjelman ansiosta rakastan listoja.

Alla siis vielä muutamia helmiä hetkiä menneen vuoden päiviltä:

Vuoden Reissu: Helmikuussa me survottiin viis ihanaa likkaa Volkkariin ja suunnattiin kohti Korouoman rotkolaaksoa. Ajoimme koko yön, halki pikkuhiljaa talvisemmaksi muuttuvan maiseman ja mä sain yliannostuksen Kaija Koosta suomipopista jo kauan ennen Pulkkilaa. Meillä oli mukana liki 50 jääruuvia, ainakin 18 avokadoa ja kaks mutteripannua, mutta ei suksia tai lumikenkiä. Emman koko reissuraportin voit lukea täältä (in English): http://emmaamerikassa.blogspot.fi/2015/03/ice-climbing-in-finland.html.

Vuoden Leiripaikka: Vietin kuluneena vuonna liki 70 yötä ulkosalla, pitkin matkaa Norjan uljailta vuonoilta Pohjoisen Pohjanlahden hiekkarannoille. Ikimuistoisin leiripaikka oli kuitenkin Bohuslänissä Lysekilin Preemin takapihalla autokorjaamon aukeamista odotellessa. Teltta mahtui parkkiruutuun poikittain kuin mopoauto konsanaan ja luovalla auton parkkeerauksella sen pystyi jopa piilottamaan uteliailta katseilta. Aamukahvit sai kätevästi Preemiltä!

Vuoden Trendi: Linkkauspäivät, synttäribingot ja traverset on saapuneet Tampereelle. Isosti! Käy ens vuonna tekeen omasi! Tässä vielä meidän uskomattomat 24 tuntia Kustavissa: https://revontulia.com/2015/09/22/uskomaton-vuorokausi/

HappyNewYear-7

Me on Ruskeavirta in Korouoma. Photo by Lea.

DSC04613

Happiness is.. Midnight sun. Emma at Baugsprydet, Baugen.

Vuoden Epiikki: Tammikuussa olimme Piritan kanssa rentouttavalla, vuorokauden mittaisella retriitillä Helvetinjärven Kansallispuistossa. Lumikenkäilimme liki 15 kilometriä jatkuvassa lumipyryssä ja kävimme kiipeämässä sen yhden ainoan Helvetinjärvelle muodostuneen jääpilarin. Yövyimme luvatta Helvetinkolun päivätuvalla ja vaikka meillä kesti tuntikausia tehdä tulet, Piritta onnistui silti polttaan mun pipon. Yöllä mun reppuun hiipi pienen pieni hiiri, jota unissani luulin tuvan ulkopuolella seikkailevaksi kirvesmurhaajaksi. Ja niin, meiltä loppui eväät. Viikonloppuretkellä. Sen vuorokauden aikana musta ja Piritasta tuli ystäviä ikuisesti. Ihmisen oppii omakseen, kun tarpoo umpihangessa pitkin aution kansallispuiston rantoja. Ilman karttaa, koska mä unohdin sen kotiin.

Vuoden Pakit: Halvmånerisset Kvaloyalla. Me oltiin Emman kanssa seikkailtu Baugenilla jo aikaisemminkin keväällä, mutta heinäkuinen viikko Kvaloyalla oli yhtä suurieleisten pakkien ilotulitusta. Alla pieni video niistä kolmansista, hilpeän sumuiset pakit Baugenin Halvmånerissetiltä.


Iloista joulun odotusta ja oikein mukavaa uutta vuotta kaikille!