Jordania

Jos nyt kirjoittaisin Jordaniasta, kirjoittaisin siitä, kuinka kasvoin siellä kiipeilijänä ainakin metrin. Kuinka opin kantamaan vastuuta paikassa, jossa ei olisi ollut ketään pelastamassa. Kirjoittaisin tulen punaisesta hiekasta, kylmistä öistä, ja siitä kuinka söin kilokaupalla Snickersejä, että saisin tarpeeksi energiaa, kun Wadi Rumin pienistä kaupoista löytyi lähinnä vain hummusta, porkkanoita ja linssejä.

Kirjoittaisin beduiiniperheen pihan betonisesta suihkurakennuksesta, ja siitä, kuinka vesi oli niin kylmää, etten pessyt hiuksia miltei viikkoon. Tai siitä, kuinka pakittaminen Sabbah’s Routelta tarkoitti pitkää kävelyä paahteisella aavikolla. Parasta Jordaniassa oli kuitenkin punertavien auringonlaskujen täydellinen kajo, joka katosi illan tullen vuorten taa. Jos nyt kirjoittaisin Jordaniasta, palaisin sieluni silmin Wadi Rumin aavikoille tuijottamaan laskevan auringon sävyjä tai mustien öiden täydellisiä tähtitaivaita.

Jordaniasta palattuani kirjoitin kiipeilystä. Allaoleva postaus on alunperin julkaistu Matkasto Livessä 16. Tammikuuta 2015 otsikolla Kanjonien katveessa, kiipeily Wadi Rumissa.

Osa kuvista on uusia. Lukuiloa!



Wadi Rumia ympäröivät vuoret olivat meidän. Joulun sesongista huolimatta tunnelma oli välillä liki aavemainen. Muita kiipeilijöitä ei ollut, ja muutamat paikalle saapuneet turistit vietiin turistikeskukselta suoraan nelivedoilla aavikon beduiinileireille. Kylän asukkaat välttelivät talven kylmää tuulta kodeissaan. Saimme olla kaksin aavikon kanssa – nousimme ylös auringon mukana ja palasimme retkiltämme auringon laskiessa kylän länsilaidalle.

Jordanian kiipeily on luonteeltaan seikkailullista, useamman köyden mitan kiipeilyä. Kreikan saarien tiheästi pultatut reitit tai pohjoisen Norjan kiinteät graniittihalkeamat olivat kuin etäinen uni luontaisten varmistusten pyöriessä rapisevissa hiekkakivihalkeamissa. Siellä missä oli otteita, ne olivat usein hiekkaisia tai irtonaisia. Reittien tai lähestymisten kuvaukset oppaassa olivat parhaimmillaankin vain sinne päin. Osa reiteistä kiivettiin osittain myös alas, ja reittien pituuden vuoksi harjanteita oli järkevä kiivetä helppouden mukaan myös soolona tai simulina.

Pitkät varmistusten välit olivat usein enemmän sääntö kuin poikkeus.

Wadi Rumin kiipeilyssä ainutlaatuisinta oli pitkät beduiinireitit, joita pitkin paimenet ovat etsineet pääsyä Jebel Rumin ja Um Ishrin vuorten toiselle puolelle, huipulle tai suojaan aavikon vaaroilta. Beduiinireittien vaikeusasteet ovat kiipeilyllisesti helpohkoja, mutta ylös ja välillä alaskin kuljettavaa matkaa kertyi välillä parikin kilometriä. Myös oikean reitin löytäminen oli usein haasteellista – eksyimme miltei joka ikinen kerta joko reitillä tai lähestyessä.

Wadi Rumista löytyi myös Merlin’s Wandin (6a+) sekä The Beautyn (6a) kaltaisia upeita, hitusen parempaa kiveä olevia pitkiä halkeamia.  Polveilevien vuorien tunnelma, sekä maisemat muinaisten beduiinireittien varrella olivat kuitenkin jotain aivan uskomatonta. Jebel Rumia ja Um Ishriniä halkoivat kapeat kanjonit ja Hammad’s Routen (5) polveilevien kupoleiden kirjo, Sabbah’s Routen loppumattomat terassit sekä aavikolta tornien lailla kohovat punertavat hiekkakivivuoret jatkuivat silmän kantamattomiin.

Kiipesin Jordaniassa elämäni hienoimpia reittejä. Jossain toisessa ympäristössä vain muutama Wadi Rumin halkeamista olisi loistanut ainutlaatuisuudellaan, mutta varsinkin beduiinireiteillä jokainen metri oli seikkailu. Olen ylpeä siitä kuinka onnistuimme toimimaan turvallisesti ja peruutimme ennen kun riskit kasvoivat liian suuriksi. Ja ennen kaikkea siitä, kuinka ihan vain kahden naisen voiminkin voi saavuttaa jotain, mikä ei välttämättä ole se helpoin ja itsestään selvin ratkaisu.

Me oltiin vahvoja ja rohkeita, muttei tyhmiä.

Ps. Kiipesimme tai yritimme kiivetä paria poikkeusta lukuunottamatta samoja reittejä kuin aikaisempikin Wadi Rumissa vieraillut suomalaisseurue, joten suosittelen lukemaan yksityiskohtaisemmat reittikuvaukset poikien Patagonia-blogista.


Muut Jordania-sarjan postaukset löydät Matkasto Livestä:

Wadi Rum – kylä keskellä aavikkoa

Antiikin tarunhohtoinen Petra

Nada – tarinoita beduiiniperheen vierashuoneesta

Annan myös mielelläni lisätietoja Jordaniasta, joten otathan yhteyttä jos on kysyttävää!


DSC04110