Bohuslän

Puristan vasemman käden sormet yksitellen hieman kaarevalle otteelle. Lukitsen ranteeni ja tunnen kuinka liike kulkee sormista käsivarren kautta olkavarren lihaksistoon kuin täydellinen aalto. Kurotan oikean käden kohti pitkällä edessäni olevaa kallionreunaa, joka näyttää hyvältä. Toivon sen olevan hyvä. On kuin olisin lähtenyt lentoon, katselisin kaikkea yläpuolelta kuin vehreässä maisemassa lentävä kotka ja minua ei pelottaisi mikään.

High above the clouds. Rapé in Hallinden, named after Göteborgs Rapé. Photo by Arno from Ettan (yet another brand of snus).

High above the clouds. Rapé in Hallinden. Photo by Arno from Ettan (yet another classic brand of snus).

Olen äärimmäisen tietoinen kaikista ratkaisuista, jotka ovat johtaneet juuri tälle otteelle, näiden kamojen päälle. Tiedän missä olen. Ja miksi. Edellinen kohtuullinen varmistus on nolla nelosen kamalotti jossain kolme metriä mun alapuolella, mutta se on vähän ehkä fleikin takana. Sitä edellinen on pieni violetti kiila, taas muutaman metrin alempana, ei kovin hyvä sekään. Lasken päässäni kuinka monta metriä pannutan jos nää piissit rippaa ja samalla mietin et tää on just se mun omin laji – trädin saittaaminen, eli reittien kiipeäminen ensisilmäyksellä. Tänne mä pakenen arjen huolia, sosiaalisen median hermostuneisuutta, urapaineita, selkäkipuja tai ikäviä ihmisiä.

Täällä mä unohdan kaiken muun ja olen vapaa.

All set and ready to get a bitch slap from Afterburner, Hallinden. Photo by Arno.

All set and ready to get a bitch slap from Afterburner, Hallinden. Photo by Arno.

Mun kesän hienoimmat liidit ei oo olleet ne vaikeimmat. Ne on olleet ne missä oon saanut pääni siihen tilaan et hieman huonosta kamasta tai tolkuttomasta rannarista huolimatta oon jatkanu matkaa ja saavuttanut sen täydellisen tilan missä kaikki ulkopuolinen unohtuu ja maailmassa olen vain minä, mun kamat, kehon liike ja ympäröivä luonto. Puffrisset Lofooteilla on vaan vitonen. Mötörheadin kakkospitsi on kans jotain vitosen pintaan ja se oli kuin kylpyammeessa ranittais. Ja täällä mä taas olin, punnersin surkeen kolmen nollan kamalotin päälle ja vaikersin, että hel***ti kun on kamalaa ja niin uskomattoman hienoa samaan aikaan.

The lovely Hanna on-sighting Pekka's Diplomtur in Hallinden.

The lovely Hanna on-sighting Pekka’s Diplomtur in Hallinden.

Just because belay classes are the coolest thing ever. Photo of Hanna by Arno.

Just because belay classes are now the coolest thing ever. Photo by Arno.

Bohuslän on mulle kuin loputonta rulettia. Osa reiteistä menee saittina, osa toisella ja osalta tulee turpaan niin, että korvissa vaan soi kun reittien kruksit läpsii poskelta toiselle. Uusia reittejä löytyy loputtomasti ja omat vahvuudet sekä heikkoudet on päivä toisensä jälkeen alleviivattuna edessä, kuin piikit kauniin ruusun varressa. Ekalla reissulla kiipesin itselleni liian helppoja. Tokalla reissulla kiipesin tarkoituksella vain vaikeita reittejä, enkä päässyt juuri mitään. Nyt, kolmannella kerralla löysin sen tasapainon. Onnistuin ja epäonnistuin.

Villskud in Välseröd. One of the best 6- single pitch routes anywhere. Photo by Arno.

Villskud in Välseröd. One of the best 6- single pitch routes anywhere.

Me talking a lot about getting rid of the gloves. Happening occasionally. Villskud, Välseröd. All photos above by Arno.

Next step is getting rid of the gloves. Happening so far only occasionally. Two photos above by Arno.

Osa sanoo trädin saittaamista kuninkuuslajiksi. Mulle se on sitä hulluutta, jonka takia rakastan tätä lajia niin suunnattomasti. Upeinta, haastavinta ja palkitsevinta on se pään sisäinen palapeli, joka kiivetessä täytyy pitää kasassa. Onko tarpeeksi kamaa, jäikö sopivia piissejä jäljelle, luitko reittiä oikein, ootko tarpeeksi vahva, vai liian väsynyt, mihin pannutat?

Mun sankareita on ne, joiden korvien väli pysyy kasassa aivan kaikissa tilanteissa. Mun ei pysy.

Mä osaan kiivetä kaman yli. Mä osaan ja uskallan painaa huonon piissin päälle mulle vaikeitakin muuveja kun tilanne niin vaatii. Mutta kun se ei vaadi tai mä väsyn aivan liikaa mun pää hajoaa välillä ihan atomeiksi. Ja sillon mä epäröin. Mietin epäonnistumista, kolmen tunnin odotusta päästäkseni reitille, sitä mitä muut musta ajattelee, pois lähtöä, maahan tippumista, yleisöä, huonoa varmistajaa, ständin lujuutta, köyden katkeamista, kamojen rippaamista tai kiven murtumista. 

The coolest route ever. Stone Tempel Pilots in Hallinden. No send, slipped and run out of gear. Go for it! Photo by dear Piritta.

The coolest route ever. Stone Tempel Pilots. Go for it! Both ass shots by dear Piritta.

Mutta sitten mä taas kasaan päässäni sen täydellisen palapelin. Ja onnistun.

Levitän siipeni ja lähden uudestaan lentoon.

Trad on-sight attempts are not always pretty. I tell ya. This tells the whole story on what happened at Laybacksprickan. Photo by Rami.

Trad on-sight attempts are not always a pretty sight. It hurts. Everywhere. Me right after Laybacksprickan in April.

Almost right before (or after?) taking a whipper from Torline. A Häller classic. Photo by Rami!

Almost right before (or after?) taking a whipper from Torline. A Häller classic. Above photos by Rami.


Bohuslän sijaitsee Länsi-Ruotsissa Götanmaalla. Paikan päälle pääsee myös lentäen, mutta koska Bohuslänin kalliot ovat Kustavin tyyliin pitkin peltoja, on auto erittäin käytännöllinen ja mahdollistaa myös hurjat bileet ruotsinlaivalla! Tampereelta Bohusläniin kuljettaa Turun kautta Viking Grace ja paluumatkalla yleensä aina yhtä klassinen Viking Amorella, joka tarjoaa kiipeilijälle aina yhtä ihanien yökerhojen lisäksi myös monta klassista boulderongelmaa (seinästemmailu, sänkyoffarit, hyttitraverse).

Isompia kaupunkeja lähistöllä on Uddevalla ja Lysekil, sekä itse Göteborg. Sadepäivien ajanvietteenä toimii Göteborgin lisäksi myös idyllinen Smögen josta Rennossa Matkablogissaan on kirjoitellut ihana Eevi http://www.rentomatkablogi.net/smogen-ruotsin-sievin-kyla/.

Matkakustannukset Suomesta jäävät ruokineen ja matkoineen usein alle 200 euroon, majoitusratkaisusta riippuen. Toiset asuu mökeissä, toiset leirintäalueilla ja toiset lepää puskissa. Me nukuttiin yks yö teltassa autokorjaamon takapihalla parkkiruudussa, mutta sitä en ehkä äkkiseltään suosittele muille vaikka jännittävää olikin.

Smögen, a lovely village to spend your rainy days in.

Smögen, a lovely village to spend your rainy days in. This trip it didn’t rain.


Parhaat reittivinkit löytää Restorpin perheen kokoamasta Bohuslänin uunituoreesta topokirjasta. Kirjan sivuille on lisätty inspiroivia listoja muun muassa parhaista offareista, herkistä sisäkulmista, savupiipuista, mukavista seiskoista tai vaikkapa alle 163 senttisille sopivista reiteistä. Topokirjaa myy Suomessa muun muassa Turun Bouldertehdas. On muuten hienoin topo ikinä!

Arno sending Offline, yet another Häller classic.

Arno sending Offline, yet another Häller classic. Photo by Piritta.

Alla vielä muutamia omia suosikkeja:

Välseröd: Villskudd, 6-. Ehkä Bohuslänin upein alakutonen, monipuolinen. Birgers Borst, 6+, helpommin varmistettava, miltä näyttää.

Hallinden: Prismaster, 6-, Yksi klassikoista, onnistuu myös kahdessa pitsissä. Ettan, 6 ja Rapé, 7-/6+, yllättävänkin jatkuvia ja pitkiä, hienoja linjoja. Afterburner, 7-, nimensä mukainen verisuonien pumppaaja. Pekka’s Diplomtur, 6, hitusen Afterburneria helpompi pumppufesti.

Galgeberget: Kaskelottens Återupstigningen, 4, ehkä hienoin nelkku missään. Masken, 7, sormihalkeamien kuningatar.

Vettekullen: Trotmössans tystnad 6- ja Jum Jum 7-, monipuoliset radat ylhäällä peltojen yllä.

Yksittäiset helmet: Puolikas hiidenkirnu Stone Tempel Pilot, 6+, Skärfjäll ja räjäytetty sisäkulma Melange, 7-, Tullboden.

Kaikkea en suinkaan ole kiivennyt puhtaasti, mutta eipä ne pannut ihan hirveästi sitä kiipeämisen riemua kangista. Rohkeasti vain yrittämään! Seuraavalla reissulla yrittänen flashata kauniin sisäkulman Muffinsin, 7- Välserödistä tai annan toisen yrkän Laybacksprickaniin, 7, yhteen Bohuslänin monista hienoista offareista. Salaa haaveilen myös Skälefellin kaunottaresta, Hassan Chopista.

This is how you do send Laybacksprickan.

This is how you do send Laybacksprickan in Björgberget. After dark.

And finally, one of the many light pastel sunsets of Bohuslän. Photo by Rami.

Find your thing to fly like a bird in. It's totally worth it.

Find the thing that makes you feel you’re flying like a bird. It’s totally worth it. Trust me.