Uskomaton Vuorokausi

Lauantai 19.09. Kustavi. Kello 06:00. Takana 0 reittiä.

Matin vene lipuu hitaasti kohti rantalaituria. Me istutaan Emman kanssa selät vastakkain, katsellaan auringon nousua ja kuiskaillaan hiljaa toisillemme, kuinka tästä on varmasti tulossa aivan mahtava päivä. Aamuinen usva hyväilee vielä viileää meren pintaa ja vatsanpohjassa kihelmöi. Mua jännittää, pelottaa ja samalla odotan innolla, mitä kaikkea tuleva vuorokausi tuokaan tullessaan. Meidän on tarkoitus kiivetä seuraavaan aamuun – läpi syksyisen yön, vesisateiden ja auringonpaisteen.

This photo has nothing to do with this weekend. But it has a boat and a misty sunrise, from Kustavi!

This photo has nothing to do with this weekend. But it has a boat and a misty sunrise, in Kustavi!

12:00 Rahin Venus, Hopiavuori. Reitti numero 16. 

Pasuuna on märkä. Ensimmäinen Pioneeri on märkä. Lastenhuoneen Avaimet on märkä. Me ei anneta sen haitata, puristetaan aina vaan pikkaisen kovempaa siinä kohdassa missä halkeama tihkuu vettä. Valuvat reitit on kuin luonnon oma eliminaatti missä osa halkeamaa pitää ylittää, jalkaote jättää käyttämättä tai hylly hyödyntämättä. Eteneminen on kuin kiusoitteleva tanssi missä vanhat tutut säännöt ei enää pädekkään. Levoista tulee reitin vaikeimpia kohtia ja ne tavat, joilla oot ennen kiivenny ei enää toimikkaan.

Vankkurilla mä sain muistutuksen siitä, että Kustavin vitoset ei aina meekkään saittina.

Autumn Harvest at Hopiavuori. Photo by Lea a few weeks ago.

Autumn harvest at Hopiavuori. Photo by Lea two weeks ago.

Me ollaan Hopialla ihan kaksin vaan. Aamuaurinko kuivattaa kalliota siinä, missä me edetään reitiltä toiselle, yksi kerrallaan. Mietin räiskyviä keskusteluja siitä kuinka sisäkiipeilyn suosio täyttäisi ulkokalliot. Yhdentoista aikaan Khronoksen kohdille ilmestyy mies teknotikkaiden kanssa. Rahin Venuksen tienoilla parkkipaikalle kaartaa meidän omat ystävät. Se niistä ruuhkista.

15:00 Volter Kilpi, Riskeläisvuori. Reitti numero 25. 

Ilma Riskelässä on kuin kesämorsian. Kevyt tuuli lyö laineita merenrantaan ja aurinko lämmittää Rautapihaa. Ollaan innostuneita siitä, että vielä jaksetaan, osataan ja löydetään joka reitin päältä jotain uutta. Piiri Pieni Pyörii yhdistyy Lapsenlikkaan. Bambino Varkaaseen. Ollaan kuin oltaisiin jossain kaukana etelässä ja silti ollaan ihan vaan täällä, kotona Kustavissa.

Riskeläisvuori. Photo by Jere.

Riskeläisvuori. Photo by Jere.

21:00 Omenahyve, Isoniittu. Reitti numero 39.  

Illan tullen jo ohi mennyt sade on nostattanut Isoniitun pellolle mitä kauneimman usvan. Kaikki reitit on läpeensä märkiä ja vesi valuu puroina syvällä halkeamien perukoilla. Me istuttiin pitkään puun alla ja odoteltiin sateen loppumista. Syötiin eväitä. Kiivettiin vettä tippuvia kolmosia ja kontattiin mustelmaisin polvin Isoniitun laen märässä valkeassa jäkälässä. Oltiin niin kastuneita ja väsyneitä, ettei saatu enää tippaakaan virtaa toisiltamme. Haikein mielin mä mietin, että koko Kustavi on veden vallassa ja tää meidän projekti oli tässä.

Evening mist in Isoniittu. Photo by Emma.

Evening mist in Isoniittu. Photo by Emma.

”Tää oli ihan vaan paikallinen sade. Pari kilsaa tonnepäin on ihan kuivaa. Haluutteko Twixiä?” sanoo Hanna tai Katja leveästi hymyillen, kun me vaellettiin märän heinikon läpi takas Isoniitun parkkiselle.

Ja sillä hetkellä se oli ehkä parasta, mitä kukaan on mulle sanonut aikoihin.

Sillä hetkellä me tiedettiin, että me vedettäisiin tää järjetön idea loppuun asti.

Meeting friends while you're sending your crazy idea? Priceless. Thanks for the Red Bull. Photo by Jere.

Meeting friends while sending your crazy idea? Priceless. Thanks for the Red Bull. Photo by Jere.

01:30 Mörköränni, Kräkiniemi. Reitti numero 43. 

Meidän ainoa toimiva otsalamppu on Emmalla. Emma kyselee tarvinko sitä mutta huutelen et enköhän mä pärjää. Aina mä pärjään. Onhan mulla valjaissa slingillä lyhty jota nostelemalla kuljen otteelta toiselle kuin tonttu talvisena pakkasyönä. Hapuilen topin märkää juurakkoa ja mietin hymyillen, että Mörköränni pitää kiivetä just näin, ihan pilkkopimeässä, syvän sinisen tähtitaivaan alla.

Amelie, Kräkiniemi. Route number 40. Photo by Monkeypod.

Amelie, Kräkiniemi. Route number 40. Photo by Monkeypod.

04:30: Murmelin Ullakko, Hooperinvuori. Reitti numero 50.

En haluaisi laittaa jalkaani tai käsiäni enää kertaakaan halkeamaan. Hyllyt on märkiä, mutta sillä ei varsinaisesti ole merkitystä kun jalka ei enää nouse. Työmaavalaisimesta loppui akku jo tovi sitten ja kaikki äänet kaikuu pitkin yön hiljaisia peltoja. Yritetään nauraakin äänettä, ettei kukaan vaan kuulisi. Me ollaan kiivetty kohta jo 24 tuntia. Joka paikkaan sattuu ja silti yksikään kuluneen vuorokauden tunneista ei ole ollut kärsimystä. Elämä on uskomatonta, kun kaiken kivun läpikin näkee maailman kauneuden.

06:00: Riskeläisvuoren laella.

Tähtitaivas pakenee nousevan auringon tieltä. Aivan kuin se menisi hetkeksi lepäämään loistettuaan koko yön. Nenänpää on kylmä, mutta makuupussissa on lämmin. Vieno tuuli karkoittaa hyttyset. Illan pimeys on muuttunut aamun kajoksi ja vetäytyvien tähtien lailla me nukahdetaan onnellisina ja väsyneinä. Ylpeinä itsestämme.

2015-09-20 11.02.12 HDR


Kiipesimme 24 tuntia, koska halusimme niin. Keksimme säännöt ihan itse. Halusimme edetä meidän Kustavi-kiipeilylle ominaisella tyylillä niin, että liidauksen jälkeen varmistaja vielä kakkostelee ja putsaa reitin. Alunperin ajatus oli, että reitti lasketaan vaikka se ei menisikään puhtaasti, jottei tulisi tunnetta siitä, että jotain olisi kiivetty turhaan. Liidasimme vuorovedoin 5 reitin blokeissa ja olimme etukäteen merkanneet vaaleanpunaisella tussilla topoon riittävästi reittejä, jotta meillä olisi valinnanvaraa vuorokauden aikana.

2015-09-15 15.49.25

Liidattuja reittejä tuli lopulta 51. Koska myös kakkostelimme kaiken nousuja tuli vuorokauden aikana yhteensä 102. Lisäksi otimme kahdet pakit ja kiipesimme kaksi sammalränniä jumittunutta köyttä pelastamaan. Pelin hengen mukaan kakkostelimme myös sammalrännit. Kiipesimme 39 reittiä päivänvalossa ja 12 tähtitaivaan alla. Liideistä puhtaita oli 50, otimme vain yhdet pannut. Kiivettyjen reittien vaativuusluokat oli välilltä 3+-6, osa tuttuja reittejä ja osa täysin uusia. Suurin osa reiteistä oli vitosia. Monet linjoista kiipesimme märkinä sadekuuroista ja hitaasti kuivuvasta valumavedestä johtuen. Enemmänkin siis ehtisi, jos olisi kovempi plikka, linjat olisi kuivia ja aurinko paistaisi vuorokauden ympäri…

Evening clouds at Riskelä. This time we were getting soaked under a tree in Isoniittu. Photo by Jere.

Evening clouds at Riskelä. This time we were getting soaked under a tree in Isoniittu. Photo by Jere.

Kallioiden kiertojärjestys oli Hopia, Riskelä, Isoniittu, Kräkiniemi ja Hooperinvuori. Ajattelimme Hopian olevan ensimmäisenä kuiva, Riskelän halusimme käydä päiväsaikaan koska se on meille vieraampi, samoin Isoniitun. Kräkiniemi oli jätetty tuttuna ja helppona kalliolla pimeälle ja Hooperinvuori varapaikaksi. Lisäksi olimme varautuneet Uhrikallion, Pärkänvuoren ja Haukvuoren topoilla, mutta lopulta ennakoimme niiden olevan liian märkiä, lampusta oli patterit loppu, tiellä oli mäyriä ja muut kootut tekosyyt.

Muutama suosikki vuorokauden varrelta: Bambino – Varas -yhdistelmä ja Volter Kilpi Riskelässä, Kaunokainen, Peukaloinen ja Grunge Isoniitussa, Ensimmäinen Pioneeri ja Dead Ringers – Pasuuna -variaatio Hopialla, Äidin Syli (reitti numero 51!) Hooperinvuorella ja Ameliét Kräkiniemessä. Lisäksi kiivettiin nostalgiatrippinä Posta Falcon Isoniitustä, se oli mun eka liidattu reitti Kustavissa ikinä!

On kaksi tapaa elää: joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä, tai niin, että kaikki on ihmeellistä. – Albert Einstein


Derbyt, Synttäribingot ja Linkkauspäivät ovat nyt kuuminta hottia. Suosittelen lämpimästi keksimään itsellesi sopivan tavan viettää hieno, mutta tavallisesta poikkeava päivä kiipeilykalliolla. Toukokuussa kiipesin ystäväni Arnon kanssa Olhavalla päivän aikana 500 metriä. Aina yhtä ihanien Emman ja Katjan Tampere Link Upista voit lukea osoitteessa http://emmakarjalainen.com/2015/09/05/emu-and-katjas-tampere-link-up/. Ja loputon inspiraation lähteeni Tapsa on kirjoitellut Korouoman Derbystä Rollomixed-blogissaan http://www.rollomixed.com/2012/03/korouoma-derby-2012.html.

Olkaa luovia ja muistakaa turvallisuus!