Alpenglow

Torinon majalla ei näy muita naisia. Varustehuoneessa haisee kuivunut hiki ja nuhjaantuneissa kuorivaatteissa liikkuvat väsyneet miehet kertovat toisilleen sankaritarinoita Grand Capucinilta, Rochefordin harjanteelta tai Chandelier du Taculilta. Tunnen itseni näkymättömäksi ja palaan mielessäni aikaan jolloin kävin salaa Vertikaalin vanhalla cavella ja toivoin ettei kukaan huomaisi minua.

Dent du Geant (4013m).

Dent du Geant (4013m).

Alpeilla on helppo tuntea itsensä todella kokemattomaksi. Ranskalaiset oppaat kävelevät reiteillä kamojesi päältä ja muiden kiipeilijöiden selät loittonevat. Näet vain ne jotka ohittavat sinut etkä edes huomaa niitä jotka jäivät sinun taaksesi. Olet mielessäsi jatkuvasti hitaampi, epävarmempi sekä vaikutteille altis ja kaikki vain juoksevat ohitsesi. Mietit, että olikohan mulla vieläkään mitään asiaa näille seinille.

The satellite peaks of Mont Blanc du Tacul.

The satellite peaks of Mont Blanc du Tacul.

Grand Capucin is the tallest of the satellites. Roi du Siam is right from it, in front of Petit Capuchin.

Deep scars on Vallée Blanche.

Lopulta kuitenkin tajuat kuinka teit ainakin tänään ne oikeat päätökset. Varasit riittävästi aikaa reitille, osasit arvioida varmistusten määrän ja sen mitkä osat reitistä kannattaa mennä simulina ja mitkä pitseinä. Otit sopivan vahvuiset hanskat, tarpeeksi vaatetta ja riittävän pitkän köydet. Osasit auttaa avun tarpeessa olevia muita kiipeilijöitä. Arvioit oikein säätilan, jäätikön reunalipan tai lumikuluaarin kunnon ja tulit hengissä alas vuorelta.

Ja sitten taas et voi olla miettimättä, että kävikö kuitenkin vaan hyvä tuuri.

Osaamista on niin monen tasoista. On alppien kasvattien elämänmittainen vuoristotuntemus ja suomalaisen tasankopantterin juhannusviikon mittainen kokemus Lofoottien släbeiltä. Niitä ei voi oikein edes verrata ja silti vahinkoja sekä onnettomuuksia sattuu kaikille. Kokemus pelastaa monelta, mutta ei koskaan kai kaikelta.

Me lassoing a distressed climber to safety in magnificent views to Rochefort ridge. Photo by Suvi.

Me lassoing a distressed climber to safety. With magnificent views to Rochefort ridge. Photo by Suvi.

Alpeilla kiipeily vaatii helpommillakin reiteillä kykyä unohtaa epämukavuudet ja ottaa tilanteet vastaan tyynesti. Neljässä tuhannessa metrissä on niin kylmä että välillä pitää edetä hanskat kädessä. Laskeutumiset menee harvoin suoraan alas ja köydet jää helposti jumiin. Useampi takki hidastaa liikkumista, reppu on kankea kuljettaa ja aurinkolasit sumentaa osan otteista. Korkea ilmanala painaa keuhkoissa, varmistuksia ei välttämättä juuri saa ja irtokivet helisee ohikulkiessa.

Optimiolosuhteita ei ole.

Suvi on the first peak of Dent du Géant. With a view – to Mont Blanc.

The main peak of Dent du Géant. Someone spoiled it with a huge rope. And yes I pulled from it sometimes, my fingers were frozen!

The main peak of Dent du Géant. Someone spoiled it with a huge rope. And yes I pulled from it sometimes, because it was there!

Alpeilla punnitaan sun henkinen vahvuus ja sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa kuinka kovaa greidiä sä kiipeät. Joka päivä oppii niin paljon lisää. Ja kun lähdet aamulla matkaan pimeän vielä peittäessä Mont Blancin massiivin se kaikki tuleva epämukavuus tuntuukin vain mukavan jännittävältä ja mielessä pyörii vain taivaanrannassa punaisena hohtava alpenglow, jäätikön pinnassa olevat syvät arvet ja kaikki ne seikkailut mitä uusi päivä tuo tullessaan.

Auguille du Midi. In Alpenglow.

Auguille du Midi. In Alpenglow.

The mighty Mont Blanc. The top of The Alps.


Torinon majalta kiipesimme Dent du Géantin (free grade: 4c, alpine grade: D-, pitches: 7-8P, climbing: 710m (160m), max altitude: 4013m) ja Lifting du Roin (5c, D+, 9P, 300m, 3693m) Roi De Siamilta, yhdeltä Mont Blanc du Taculin satelliiteista. Vallée Blanchen jäätikön kunto on Chamonixin poikkeuksellisen lämpimien säiden vuoksi arveluttava, moni reitti on huonossa kunnossa ja kuluaarit vyöryy herkästi. Kunkin hetken tilanne kannattaa käydä aina tarkistamassa L’Office de Haute Montagnesta Chamonix’n kylästä. Breventin puolella kiipesimme aamupäivän sääikkunoilla kesäisemmät klassikot Frison-Rochen (6a, 6P, 200m, 2525m) ja Cocher-Cochonin  (6a, 8P, 250m, 2412m).

The last corner pitch of Frison-Roche. Photo by Suvi.

Me following Suvi on the last cool corner pitch of Frison-Roche. Folks, always remember to wear enough sunscreen. Photo by Suvi.

Chamonix’n keliennusteiden heitellessä teimme loppureissuksi pienen mutkan Sveitsiin kiipeämään yhdeksi Euroopan parhaimmista reiteiksi tituleeratun Motörheadin (6b/6a+, TD+, 14P, 540m, 2500m). Ja sehän oli aivan upea! Jäätikön kiillottamaa släbiä, napakkaa halkeamaa, dihedraalia. Hyvää kamaa, huonoa kamaa, rannaria toisen perään. Taidettiin molemmat vetää kertaalleen piisseistä mutta ei sillä meille ollut lopulta niin merkitystä. Lopussa vaan itketti ja nauratti kun ei ois enää kertaakaan jaksanu ranittaa, mutta oli samalla niin ylpeä siitä, että oltiin topitettu linja joka on tehty unelmista.

A view to Eldorado.

A view to Eldorado.

Suvi coming up P8 of Motörhead.

Dam on Grimselsee. The best approach ever!

One of the very many (a bit) scary slab dances. Marvellous!


Majoitumme Chamonix’ssa ja Sveitsissä leirintäalueilla hintaan 8-12€/yö. Torinon maja kustansi Itävallan Alppikerhon kortilla 15€/yö. Vallée Blanchen jäätiköllä yöpyminen on kiellettyä. Siellä näkee toki telttailijoita ja vaikka olen yleensä puskabivittämisen ylin ystävä jättäisin jäätikön rauhaan ellei sitten kanna myös omat pas**nsa pussissa pois. Se on herkkä jäätikköekosysteemi, ne ei maadu. Chamonix’ssa ylivoimaisesti suurin kuluerä on niin halutessaan hissiliput (~16-87€) kohteesta riippuen. Sveitsissä liikkumista helpotti vuokrattu auto. Lennot Suomesta Geneveen maksaa noin 200-300€.

Aare Gorge. Near Innertkirchen, Switcherland.

Näistä kahdesta paikasta tulen ehdottomasti palaamaan ainakin Sveitsiin. Jungfrau-Aletschin maailmanperintökohdealueen kiipeily oli niin upeaa että tulevaisuuden haavelistalta löytyy ainakin Salbitin mahtavan pitkä harjanne ja Eldoradon Septumania. Chamonix’sta Grand Capucin ja Enversin majan kuuluisat trädilinjat jäivät myös odottamaan tulevia seikkailuja.

A Swiss Wonderland. Jungfrau-Aletsch Unesco World Heritage site. Photo by Suvi.