Alpenglow

Torinon majalla ei näy muita naisia. Varustehuoneessa haisee kuivunut hiki ja nuhjaantuneissa kuorivaatteissa liikkuvat väsyneet miehet kertovat toisilleen sankaritarinoita Grand Capucinilta, Rochefordin harjanteelta tai Chandelier du Taculilta. Tunnen itseni näkymättömäksi ja palaan mielessäni aikaan jolloin kävin salaa Vertikaalin vanhalla cavella ja toivoin ettei kukaan huomaisi minua.

Alpeilla on helppo tuntea itsensä todella kokemattomaksi. Ranskalaiset oppaat kävelevät reiteillä kamojesi päältä ja muiden kiipeilijöiden selät loittonevat. Näet vain ne jotka ohittavat sinut etkä edes huomaa niitä jotka jäivät sinun taaksesi. Olet mielessäsi jatkuvasti hitaampi, epävarmempi sekä vaikutteille altis ja kaikki vain juoksevat ohitsesi. Mietit, että olikohan mulla vieläkään mitään asiaa näille seinille.

Lopulta kuitenkin tajuat kuinka teit ainakin tänään ne oikeat päätökset. Varasit riittävästi aikaa reitille, osasit arvioida varmistusten määrän ja sen mitkä osat reitistä kannattaa mennä simulina ja mitkä pitseinä. Otit sopivan vahvuiset hanskat, tarpeeksi vaatetta ja riittävän pitkän köydet. Osasit auttaa avun tarpeessa olevia muita kiipeilijöitä. Arvioit oikein säätilan, jäätikön reunalipan tai lumikuluaarin kunnon ja tulit hengissä alas vuorelta.

Ja sitten taas et voi olla miettimättä, että kävikö kuitenkin vaan hyvä tuuri.

Osaamista on niin monen tasoista. On alppien kasvattien elämänmittainen vuoristotuntemus ja suomalaisen tasankopantterin juhannusviikon mittainen kokemus Lofoottien släbeiltä. Niitä ei voi oikein edes verrata ja silti vahinkoja sekä onnettomuuksia sattuu kaikille. Kokemus pelastaa monelta, mutta ei koskaan kai kaikelta.

Alpeilla kiipeily vaatii helpommillakin reiteillä kykyä unohtaa epämukavuudet ja ottaa tilanteet vastaan tyynesti. Neljässä tuhannessa metrissä on niin kylmä että välillä pitää edetä hanskat kädessä. Laskeutumiset menee harvoin suoraan alas ja köydet jää helposti jumiin. Useampi takki hidastaa liikkumista, reppu on kankea kuljettaa ja aurinkolasit sumentaa osan otteista. Korkea ilmanala painaa keuhkoissa, varmistuksia ei välttämättä juuri saa ja irtokivet helisee ohikulkiessa.

Optimiolosuhteita ei ole.

Alpeilla punnitaan sun henkinen vahvuus ja sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa kuinka kovaa greidiä sä kiipeät. Joka päivä oppii niin paljon lisää. Ja kun lähdet aamulla matkaan pimeän vielä peittäessä Mont Blancin massiivin se kaikki tuleva epämukavuus tuntuukin vain mukavan jännittävältä ja mielessä pyörii vain taivaanrannassa punaisena hohtava alpenglow, jäätikön pinnassa olevat syvät arvet ja kaikki ne seikkailut mitä uusi päivä tuo tullessaan.

---

Torinon majalta kiipesimme Dent du Géantin (free grade: 4c, alpine grade: D-, pitches: 7-8P, climbing: 710m (160m), max altitude: 4013m) ja Lifting du Roin (5c, D+, 9P, 300m, 3693m) Roi De Siamilta, yhdeltä Mont Blanc du Taculin satelliiteista. Vallée Blanchen jäätikön kunto on Chamonixin poikkeuksellisen lämpimien säiden vuoksi arveluttava, moni reitti on huonossa kunnossa ja kuluaarit vyöryy herkästi. Kunkin hetken tilanne kannattaa käydä aina tarkistamassa L’Office de Haute Montagnesta Chamonix’n kylästä. Breventin puolella kiipesimme aamupäivän sääikkunoilla kesäisemmät klassikot Frison-Rochen (6a, 6P, 200m, 2525m) ja Cocher-Cochonin  (6a, 8P, 250m, 2412m).

Chamonix’n keliennusteiden heitellessä teimme loppureissuksi pienen mutkan Sveitsiin kiipeämään yhdeksi Euroopan parhaimmista reiteiksi tituleeratun Motörheadin (6b/6a+, TD+, 14P, 540m, 2500m). Ja sehän oli aivan upea! Jäätikön kiillottamaa släbiä, napakkaa halkeamaa, dihedraalia. Hyvää kamaa, huonoa kamaa, rannaria toisen perään. Taidettiin molemmat vetää kertaalleen piisseistä mutta ei sillä meille ollut lopulta niin merkitystä. Lopussa vaan itketti ja nauratti kun ei ois enää kertaakaan jaksanu ranittaa, mutta oli samalla niin ylpeä siitä, että oltiin topitettu linja joka on tehty unelmista.

---

Majoitumme Chamonix’ssa ja Sveitsissä leirintäalueilla hintaan 8-12€/yö. Torinon maja kustansi Itävallan Alppikerhon kortilla 15€/yö. Vallée Blanchen jäätiköllä yöpyminen on kiellettyä. Siellä näkee toki telttailijoita ja vaikka olen yleensä puskabivittämisen ylin ystävä jättäisin jäätikön rauhaan ellei sitten kanna myös omat pas**nsa pussissa pois. Se on herkkä jäätikköekosysteemi, ne ei maadu. Chamonix’ssa ylivoimaisesti suurin kuluerä on niin halutessaan hissiliput (~16-87€) kohteesta riippuen. Sveitsissä liikkumista helpotti vuokrattu auto. Lennot Suomesta Geneveen maksaa noin 200-300€.

Näistä kahdesta paikasta tulen ehdottomasti palaamaan ainakin Sveitsiin. Jungfrau-Aletschin maailmanperintökohdealueen kiipeily oli niin upeaa että tulevaisuuden haavelistalta löytyy ainakin Salbitin mahtavan pitkä harjanne ja Eldoradon Septumania. Chamonix’sta Grand Capucin ja Enversin majan kuuluisat trädilinjat jäivät myös odottamaan tulevia seikkailuja.