Stetind & Lofoten

Me istuttiin Piritan kanssa aamuneljältä auton takakontissa köysien päällä mukit kädessä. Ulkona kävi kylmä pohjoistuuli mutta meillä oli lämmin. Oltiin taas viistoistakesäsiä – kikatettiin vatsamme kipeiksi ja puhuttiin rohkeudesta, pojista sekä onnellisuudesta. Muut oli teltoissaan nukkumassa kun me tuijotettiin takaikkunan läpi keskiyön auringon kauneutta ja oltiin täynnä sitä suunnatonta elämän iloa jonka voi löytää kun uskaltaa heittäytyä hetken vietäväksi.

Meillä oli takana pitkä päivä, eksyttiin Bara Blåbärin lähiksellä niin, että hukkasimme toisemmekin ja kävimme aikaisemmin yöllä vielä kiipeämässä Gandalfväggeniltä kolmen köydenmitan Guns n’ Rosesin. Meitä oli matkassa kolme upeaa naista ja me olimme jakaneet ilot, pelot ja vuorokauden kaikki tunnit jo kohta viikon verran.

Kaikki alkoi Stetindiltä, Norjan uljaalta kansallisvuorelta. Ajomatkan jälkeen heräsimme tallaamaan puron viertä kulkevaa polkua jo aamulla viideltä. Keskiyön auringon Norjassa ei muuten kai tarvisi aikatauluja, mutta illan viimeinen lautta Lofooteille lähti varttia vaille seitsemän. Ja vaikka meillä ei oikeastaan ollut edes juuri sen päivän lautalle kiire, halusimme ehtiä vuoren rinteille ennen auringon kiertämistä Stetindin eteläseinälle.

Polku kohti Stetindia oli paikoin lumen peitossa. Jäkäläinen kangas oli muuttunut suoksi ja vuorilta sulava lumi soljui puroina alas rinteitä. Vesiputoukset pauhasivat täydessä komeudessaan ja vastapäisillä rinteillä vyöryi lumi. Oli meillä tieto, että Sydpillaren tuskin olisi vielä kiivettävissä, mutta päätös olla lähtemättä reitille on silti aina yhtä tuskallinen. Sitä miettii ihan loppuun saakka, että teinkö mä nyt päätöksen sen takia että mua jännitti, vai sen takia että reitille lähteminen olisi ollut oikeasti vaarallista.

Stetindilla oli kevät vasta aluillaan ja me oltiin aivan liian aikaisin liikkeellä.

It is always a good idea to bake a chocolate cake and carry it up the mountain.

DSC04873

Vielä samana iltana mutkitteleva tie, vuoria halkovat tunnelit ja kaksi autolauttaa vei meidät Stetindin juurelta Lofooteille, keskiyön auringon saaristoon. Lofoottien saariryhmässä on paljon samaa kuin Ahvenanmaassa, se on pirstaleinen ja kaukana kaikesta. Uljaat kaarevat sillat yhdistävät pienten punaisten puutalojen muodostamat kalastajakylät toisiinsa. Maisema on karu ja kallioinen, mutta silti niin kaunis ja vehreä.

The tale of the sea maid. Ferry from Skutsvik to Svolvaer. Three above photos by Lea.

Pohjoisessa Norjassa on kesällä aina päivä ja elämää rytmittää sateet. Aina on aikaa vielä yhdelle reitille, tai pienelle kävelylle rantakallioilla. Sitä ei vaan malta mennä nukkumaan, kun aurinko paistaa aamuneljältäkin ja koko yö on sun käytettävissäsi. Ennen kuin huomaatkaan, syöt aamupuuroa iltapäivällä ja lähdet reitille kun päivä taittuu kohti iltaa. Huomenna kun voi aina sataa, ja silloin kun ei sada, voi kiivetä. Ja kun sataa, voi kalastaa. Koskaan ei tule pimeä.

Olen kiivennyt jo vuosia, mutta en ole varmaan koskaan kiivennyt niin vapautuneesti, kuin mitä nyt Lofooteilla. Olen koko alkukesän ottanut järjestelmällisesti selkääni liian vaikeilta reiteiltä. Olen kiivennyt kyynärpäät veressä offareita vaikken osaa niitä ollenkaan, olen roikkunut sormihalkeamissa tuntitolkulla pääsemättä kymmentä senttiä pidemmälle. On tuntunut siltä etten pääse mitään, koskaan. Olen turhautuneena miettinyt etten kehity yhtään, mutta lopulta kai se kaikki tuska kannatti, kasvatti ainakin varmuutta.

Lofoottien seinämillä mulla oli sellainen olo kuin lentäisin.

One happy climber. Maybe it’s time to get a new hat. Or wash this one.


Ajomatka Tampereelta Lofooteille kestää noin 20 tuntia. Ajoimme ensin Stetindille, josta menimme kahdella lautalla Svolvaeriin Lofooteille (Köpsvik – Drag ja Skutvik – Svolvaer). Lauttojen hinnaksi tuli noin 800 kruunua yhdestä autosta ja kolmesta aikuisesta matkustajasta. Kiipeilyn keskus Lofooteilla on idyllinen Henningsvaer noin 25 kilometrin päässä Svolvaerista.

Stetindin juurella on levike jossa voi telttailla, sekä vessat. Lofooteilla Kallen rannassa on ilmainen leiriytymisalue ulkovessoineen ja lähellä Henningsvaerin kauppaa sijaitsevasta saippuakaupasta saa 300 kruunun hintaan saunavuoroja hieman isommallekin porukalle (ehkä 6-8 henkeä). Suihkupalvelun jo lakkauttanut, mutta aina yhtä viehättävä Klättrecafe Henningsvaerissa tarjoaa sadesuojan lisäksi aivan ihanaa porkkanakakkua ja kallista olutta.

Stetindin alueen olosuhteet ja reitit kuvaa parhaiten kirja Stetind and Narvik – Dancing on Devil’s Dance Floor. Lofoottien reittikuvaukset löytää Rockfaxin Lofoten Rock opaskirjasta ja myös 27 Cragsissa on paljon tietoa alueesta. Alla vielä meidän tällä kertaa kiipeämät reitit, kysyttäessä suosituksia ja tietoa löytyy myös listan ulkopuolelta.

Golden reflection of Vågakallen. Gone in just seconds.


Pidemmät linjat: Pianohandler Lund’s Rute: 4+/4P. Aloitettiin helpolla, daameille hieno intro kolmen köysistöön. Gollum: 5/2P (3P). Ensimmäisen ständin saa helposti hieman ylemmäs ja se riittää 60 metrin köysillä toppiin. Gandalf: 5/3P klassikko Gandalfväggenillä. Alkaa ehkä hieman kiillottua. Tromso Expressen: 6/2P (3P). Mahtava linja! Ekalta ständiltä onnistuu suora toppaus. Fire Forsök: 7-/3P. Jokaiselle jotain liidattavaa. Varsinkin ensimmäinen 6- on upea! Bara Blåbär: 5-, 7P. Hahaa, pakit! Lea palasi toiselle kierrokselle ja veti viisi köydenmittaa ennen kuin rupesi (taas) satamaan. Yksi Lofoottien hienoimpia helppoja linjoja. Guns n’ Roses: 6-/3P. Greidissään tyylikäs sormi/käsihalkeama. Kohtuullisen jatkuvaa kiipeilyä. Puffrisset: 5+/4P. Keskiyön släbitanssit, toinen 5+ napakka ja jatkuva halkeama, kolmas 5+ helmeä rannaria. Hieno!

Lea sneaking up Puffriset (5+). The runout fun is yet to come.

Piritta meditating under Fire Försok (7-). Great first pitch!

Piritta meditating under the first pitch of Fire Försok (7-).

Sinkkuja rannoilla ja seinien vieressä: Skiloperen: 6-. Uljas sijainti, helppo tikata Stora Festvågilta palattaessa. Apa: 6. Rantajammit Kallessa, käy lähettään yökävelyllä. Lyhyt mutta hauska! By the dashboard light: 4+. Klassikko! Piritan lähettäessä meikä kävi kalassa, sain kuvan kaislikkoon heti ekalla heitolla. Back to Paradise: 3+, huikea helpompi linja! Sticky Fingers: 7-. Nössötti kruksissa kun oli muka pikkasen sateista mutta silti varsin nasta rata! Lähiksellä oli hieman ikävä kivikasan ylitys ja laskeutuminen tapahtuu koivunkaltaisesta puskasta mutta ständiltä on kivat maisemat Rörvikan hiekkarannalle. Svenske Diedret: 6+. Köysiboulderointia Paratiisissa.

The purple hues of midnight and Piritta sending Skiloperen (6-).

The purple hues of midnight and Piritta sending Skiloperen (6-).

3 ihanaa naista. 7 päivää Lofooteilla. 14 reittiä. Ja yksi aivan fantastinen auringonlasku.

My sunset photos get constantly photobombed by roadside yoga. Go figure.